Alkukesän huuma

Alkukesä tuntuu vyöryneen päälle hyökyaallon lailla. On vaikea asennoitua hellepäiviin, kun hetki sitten tarvittiin vielä pipoa ja hanskoja. Ehkä viime kesä oli sen verran surkea suoritus, että oikeat kesäpäivät toukokuussa ovat ylittäneet odotukset kerta heitolla? Ja miten mahtava kesä tästä tuleekaan, kun kesäfiiliksissä ollaan jo toukokuussa? Sellainen päättymätön ihana lapsuuden kesä. Joo!

Hellepäivät tuntuvat vauhdittavan puutarhan kukkijoita. Omenankukat menivät jo, samoin hitaammatkin tulppaanit. Nyt nuppujaan kehittelevät jo akileija, liljat ja pionit. 

Nurmikot on leikattu ensimmäisen kerran, kylvetty peruna, herne, retiisi ja porkkanat. Muutama lavankaulus odottaa vielä multaa ja siemeniä. Laajennettiin tänä vuonna kasvimaita tai oikeammin -lavoja ihan ennätysmäärä. Silti ne tuntuvat loppuvan kesken! Salaatit ja yrtit on vielä kylvämättä, samoin kosmoskukka, kehäkukka ja muut loppukesän maljakkokukat. Koristekurpitsan taimet odottavat maahan pääsemistä ja mitä olisi kesä ilman kesäkurpitsaa? Entä avomaankurkkua, kun tänä kesänä kasvihuone on tauolla, eikä tule kasvihuonekurkkua?

Tässä puutarhahulluudessa ei ole järjen hiventäkään.

Mutta mikään ei voi olla ihanampaa, kuin istua iltateellä terassilla, kuunnella lintujen laulua ja haistaa syreeninkukkien auenneen. Jossain kukkuu käki ja naapurin kukko huutaa kanoilleen.

Tähän aikaan vuodesta olen onnellinen maalainen. Samaa ei voi sanoa marraskuussa, mutta nythän ei mietitä sitä.