Eväsretkellä

Tiedättekö sen tilanteen, kun on täydelliset mahdollisuudet tehdä jotakin omasta mielestä kivaa, muttei saa koskaan aikaiseksi?

Meillä tämä keissi on eväsretkeily lähimetsään. Metsässä käydään lenkittämässä koiria, muttei juuri koskaan ajan kanssa eväsreppu olalla. Retkipaikalle kävelee meiltä vartin verran, siellä on nuotiopaikka ja makkaratikut. Ja meillä on lato täynnä klapeja. Että siitä vaan laittaisi tykötarpeet reppuun ja lähtisi.

Viime viikolla pakattiin pitkästä aikaa retkireppu ja vietiin meillä vieraillut siskoni metsän rauhaan. Olin talven aikana unohtanut, miten ihanalta nuotio tuoksuu, miten hyvää (soija)nakki voi olla ja miten paljon kaikkea hauskaa metsästä löytyy. Päivä oli suttuisen harmaa, mutta se ei haitannut kuin korkeintaan koiraa, joka häädettiin julmasti sohvaltaan retkiseuraksi.

Tärkeimmän eli eväiden syömisen jälkeen ihmeteltiin vielä linnunpönttöjä ja tutkittiin kevään merkkejä ennen kotiin kävelemistä. Me aikuiset saimme raitisilmamyrkytyksen, lapsi tietysti jonkun sortin energiaboostin.

Jos jotakin voisin luvata tälle vuodelle, niin eväsretkeillä enemmän.

Psst. Mielitkö Lapsimessuille? Lippuarvonta käynnissä täällä.