Hetkellinen paluu entiseen elämään

Hyppäsin lauantaina aikakapselin kyytiin ja kävin visiitillä entisessä elämässäni. Tai siltä se ainakin tuntui. V meni mummulaan ja oli ensimmäistä kertaa yökylässä. Ja meillä oli miehen kanssa 24 h aikaa tehdä ihan mitä haluttiin. Ajatus on nykyelämässä täysin absurdi. Tehdä nyt ihan mitä itse haluaa ja siis vielä kahdestaan! Omasta miehestä on tullut henkilö, kenen kanssa käydään kalentereita selaten tiimipalavereja ja vaihdetaan lähinnä lapseen liittyviä kuulumisia. Perjantaina rönötetään sohvalla kuolemanväsyneinä katsomassa telkkaria ja lauantaina aamulla herätään klo 6.30. Ai kamala, miltä tämä näyttää kirjoitettuna. Mutta niin se menee, kun toinen painaa 12h työpäivää ja toinen on vauvan kanssa kotona.

Pitkällisen suunnittelutyön jälkeen oltiin päätetty suunnata Tampereelle. Päivän fiilis oli vähän väsynyt, olihan rakas lapsemme keksinyt herätä aamulla noin klo 5.30. Käytiin lounaalla Stefan´s Steakhousessa, mikä oli ihan jees, muttei ehkä kuitenkaan hinta-laatusuhteelta kovin hyvä. Minun rapukakkuni ja lohi parsalla ja hollandaisella oli ok, mutta mies sai raakaa risottoa ja pääruoan kylkeen Hesen ranskalaisia. Kaksi alkuruokaa ja pääruokaa ja lasit viiniä kustansi tasan satasen. Ollaan syöty aika usein satasella paremminkin. Kahvilla käytiin La Famillessa, joka oli tosi sympaattinen ja kakut ihania. Sinne uudelleen, ihan ehdottomasti!

Olin niin järkyttävän väsynyt, etten jaksanut shoppailla yhtään mitään. Mies sai ostettua kaipaamansa mustan puvun. Minä olin hyvä aviovaimo ja pilkin miestenosaston nojatuolissa. Sen jälkeen käytiin Stockan herkussa ja ostamassa sushia ja pullo rieslingiä iltapalaksi.

Illalla telkkaria katsoessa mietin, että ensimmäistä kertaa ikuisuuteen pystyin keskittymään siihen, mitä mieheni minulle sanoo. Siis ihan vain kuuntelemaan ilman, että lapan samalla sosetta lapsen suuhun tai estän sitä halkaisemasta päätään jollakin typerällä tempulla. Koska vaikka vietän nykyisin kaikki päivät kotona, ei aikaa tunnu olevan yhtään mihinkään. Jokainen vapaa hetki menee ruoanlaittoon, siivoamiseen tai muuhun talouden pyörittämiseen. Illalla kun lapsi vihdoin nukahtaa ja on muutama tunti aikaa itselle, on ihan raato.

Kuvitella, että joskus ennen minulla oli kaikki illat aikaa itselleni. Ajatus on käsittämätön.

Sunnuntaina aamulla nukuttiin puoli kymmeneen ja syötiin aamiaista kaikessa rauhassa. En muista, koska olisin viimeksi tuntenut itseni yhtä levänneeksi. Mummulassa meitä odotti iloinen ja tyytyväinen lapsi, joka oli leikkinyt, syönyt hyvin, saunonut ja nukkunut oikein hyvin ensimmäisen kyläpaikassa viettämänsä yön.

Herravarjele, tämä täytyy ottaa uusiksi.