Joulu tulee, ota koppi!

Tänään vietettiin ensimmäistä adventtia. Adventtihomma ei oikeastaan merkitse meille pakanoille mitään, mutta toimii viimeisenä herätyksenä lähestyvän joulun kanssa. Todellakin – joulu tulee, ota koppi! Mentiin sitten naapurissa järjestetyille joulumarkkinoille hankkimaan vähän joulutunnelmaa. Vaikeaahan se on vesisateessa ja nurmikon vihertäessä.

Markkinat itsessään olivat oikein hauskat. Enemmän käsitöitä kuin krääsähommia. Moitimme ainoastaan sitä tätihenkilöä, joka kielsi ottamasta kuvaa puisesta tontturyhmästä ”et ota kuvaa ellet osta tonttua voit kopioida tämän idean itsellesi”. Olin kyllä ajatellut ostaa muutaman tontunkin, mutta jatkoin sitten vähemmän kireille vesille. Sitä paitsi niin huono muisti ei minullakaan ole, ettenkö osaisi askarrella ulkomuistista jotakin maailman yksinkertaisinta vuoltuun halkoon piirrettyä tontunnaamaa. Olisin ostanut tontut ihan vaan siksi, etten kuitenkaan saa aikaiseksi askarrella yhtään mitään. Aina ei voi olla hyvä päivä.

Tapahtumassa oli myös poniratsastusta. Ei nostettu pientä lehmipoikaa ponin selkään, mutta silittämässä käytiin. ”Pupu”, totesi lapsi tyytyväisenä ja silitti ponin karvaista naamaa. Tämä oli merkkitapaus, sillä tähän saakka kaikki eläimet on olleet hauhau. Mukaan lukien Korkeasaaren karhu ja joku biisoni.

V tapasi muuten joulupukin ensimmäistä kertaa elämässään. Ei oikein noteerannut koko ukkoa mitenkään. Minua nauratti kun mietin, että ensi jouluna se varmaan osaa jo juosta perässä tivaamassa karkkia ja esittelemässä joululahjalistaa. Pääsin tosin ajatuskulussani siihen, että me ehkä joudutaan tilaamaan joulupukki myös kotiin. Taloon, jossa koira saa kamalan slaagin kummallisesti käyttäytyvistä miehistä. Mutta eipä mennä asioiden edelle, vietetään nyt tämä joulu ensin alta pois.

Tervetuloa vaan, joulukuu. Nyt sitten sitä lunta, eikö?