Juhannus lapsuuden huudeilla

 

Tein viikonloppuna paluun lapsuuden juhannuksiin. Me asutaan maalla, eikä siksi ole tarvetta lähteä juhannuksena minnekään. Yleensä meille on tullut talon täydeltä vieraita ja ollaan vietetty keskikesän juhlaa meillä. Tänä vuonna ketään ei ollut tulossa ja päätettiin hoitaa kesän sukulointireissu Keski-Suomeen juhannuksen yhteydessä. Napattiin matkalla kyytiin mun 90-vuotias mummo ja suunnattiin nykyisin mun vanhempien hostaamalle metsätilalle.

Siellä oli juhannuskoivut ovenpielessä, kala savustumassa ja mansikkakakku tekeillä. Sauna lämpesi ja heitin talviturkin pihalammikossa.

Löysin V:lle oman vanhan froteisen saunatakkini jostakin 80-luvun alusta ja laatikollisen muovieläimiä, joilla olin leikkinyt lapsena. Äiti komensi tiskaamaan aina kuten ennenkin. Mummo kertoi samat jutut ja hetken aikaa tuntui siltä, ettei mikään ollut muuttunut.

Kaikesta huolimatta tai ehkä juuri siksi hyppäsin sunnuntaina enemmän kuin iloisena aikakapseliin autoon ja hurautin takaisin nykyiseen elämääni. Siihen, jossa minä saan päättää koska syödään tai mennään nukkumaan ja saako lapseni myrkytyksen, jos syö kahtena päivänä peräkkäin nakkeja.

Mutta siis hyvä juhannus. Hyttysiä olisi voinut olla vähän vähemmän.