Kevätretkellä

Pakkasin tänään aamutoimien jälkeen lapsen ja koiran (yhden vain, kaksi sai jäädä kotimiehiksi) autoon ja ajettiin kevätretkelle kaverini Sannan luokse. Me asutaan vähän maalla, mutta Sanna ihan oikeasti. Tilalta löytyy nimittäin koirien lisäksi kissoja ja hevosia. Ja peltoa, missä juosta kunnon rallia. V katseli kiinnostuneena aitauksessa päivää paistatelleita hevosia ja kamalaa rallia juosseita koiria. Ja yritti saada kissan kiinni, mutta vähän laihoin tuloksin. Totesin myös, että lapsellani ei ole minkään sortin itsesuojeluvaistoa, mitä tulee koiriin. V konttasi kiinnostuneena minun painoisen beauceron-Igorin syliin ja halasi koiraa. Mutta Igor nyt onkin ihanan lapsirakas.

Polkka painatti koirakavereiden kanssa pitkin peltoja. Kevätretki olikin kaikin puolin täysosuma – oli ihanaa nähdä pitkästä aikaa Sanna ja hänen pieni vauvansa ja koiralla ja lapsella oli mahdottoman kivaa. Miksi voi miksi se kotoa lähteminen (ja nyt ei lasketa sitä normaalia pariksi tunniksi poistumista aamu- tai iltapäivällä) on olevinaan niin monimutkaista? Lähdettiin päikkäriaikaan ja V nukkui normaalin kolmen tunnin sijaan tunnin mennessä ja tunnin kotiin tullessa ja kaikki meni oikein hyvin.

Täytyy jatkossa miettiä vähemmän ja lähteä enemmän.