Koiramies ja muropalkkaus

Vaikka kolme koiraa ja vauva on yleisesti ottaen ihan hullun hommaa, on tässäkin hetkensä. Niin kuin vaikka silloin, kun V istuu penkissään syömässä muroja ja Polkka tulee kyselemään että irtoaisiko mahdollisesti jotakin. Vauva komentaa koiraa ”ä-ä” ja tarjoaa muron. Aika suloista.

V rakastaa koiria koko pienestä sydämestään, mutta nelijalkaisilla on edelleen vaikeuksia suhtautua siihen. Kuka nyt pitäisi pienistä sormista, jotka tunkevat silmiin, repivät ja vetävät niskanahasta? Tai kesken parhaimpien unien niskaan rysähtävästä vauvasta? Sitähän se V:n rakkaus nimittäin on. Tilanne on edelleen se, että kun en ole lattialla istumassa koko porukan kanssa, ovat koirat ja vauva eristettyinä toisistaan. Järjestely tuntuu jo aivan arkipäiväiseltä. Koirien pedit on siirretty portillisiin huoneisiin, eli ne nukkuvat siellä muutenkin. Sitten vaan portti kiinni, kun vahtiminen alkaa käydä ylivoimaiseksi. Tähän voisi jopa tottua – nykyisin voi laittaa ruokaakin ilman lattialla makaavien koirien väistelemistä…