Kotiäidin sairausloma (ha ha ha)
Tällä viikolla se sitten kävi – sain ekaa kertaa flunssan sitten raskausajan. Koska Mr. Murphy on niin vitsikäs, mies oli tietenkin koko viikon työmatkalla. Kotiäidin saikku, tiedättehän. Ei sellaista ole olemassa.
Koirien lenkittäminen, lapsen ruokkiminen ja viihdyttäminen, talon lämmittäminen, mitä näitä nyt on. Se mystinen joku muu loisti poissaolollaan eli särkylääkettä naamaan ja toimeksi.
Olen ollut aina sitä mieltä, ettei flunssa kaipaa mitään lääkkeitä. Mustaviinimarjamehua ja unta, siinä se. Olen harvoin kipeänä ja tokenen yleensä nopeasti. Ja syön muutenkin niin vähän lääkkeitä, kuin mahdollista. Nyt sitten kaivelin antaumuksella lääkekaappia ja löytyihän sieltä kaikenlaista. Esimerkiksi Budapestistä ostettu sähäkkä (pari vuotta sitten vanhaksi mennyt…) aspirin complex, jossa yhdistyy särkylääke, joku piristävä aine ja nuhalääke. Tämän loistotuotteen avulla selvisin kyseisellä reissulla Pulp:in keikalle, vaikka olin ihan karmeassa flunssassa. Pahinta oli löytää yksi (1) kappale jotakin supertehokasta nuhalääkettä. Siitä sai just sen käsityksen, että näin hyviä lääkkeitä on olemassa, mutta ei mulla.
Appivanhemmat hakivat yhtenä iltana V:n muutamaksi tunniksi leikkimään, että saisin levätä. Ennätin lenkittää koirat ja tehdä loppuviikon ruoat. Kun oikaisin sohvalle, oveen koputettiin. Mutta onneksi kotiin palasi väsynyt ja tyytyväinen pikkumies, jonka kanssa oli jaksettu leikkiä koko ilta.
Minä en oikein jaksanut leikkiä. Kerran nukahdin sängylle ja heräsin siihen, kun nenääni työnnetään solmioneulaa. Miehen vaatekaappi oli myllätty ylösalaisin muutaman minuutin torkkujeni aikana ja sieltä oli tehty tällainen hieno löytö.
Tietenkin se kostautui, etten jaksanut leikkiä. Ja tästä syystä leikimmekin muutaman päivän eräänlaista kissa ja hiiri -leikkiä. V siirsi tuolin keittiön lipaston eteen ja yritti irrottaa cd-soittimesta kelkan. Laittoi radion päälle ja väänsi nupit kaakkoon. Siirsi tuolin tiskialtaan eteen ja pudotteli likaisia astioita lattialle. Repi verhoja ja irrotti seinään liimatut joulukortit. Irrotti jääkaappimagneetit ja työnsi ne jääkaapin alle. Kiusasi koiria. Yritti pudottaa pyyhkeen vessanpönttöön. Levitteli polttopuut ympäri keittiötä. Repi kukkia ja hyppi koirien ruokakuppitelineen päällä. Levitteli kaikki lehdet ja paperinkeräyspussin sisällön ympäriinsä. Räpsytteli valoja antaumuksella (tämä on erityisen kivaa silloin, kun on armoton päänsärky). Ja kieltäytyi järjestelmällisesti istumasta potalla tai ylipäätään vaipanvaihdosta.
Ei siis mikään tähtiviikko.
Huomenna vastuu vaihtuu tässä tönössä, koska mies tulee kotiin. Vaikka oikeastaan tuntuu jo siltä, että olen taudin kanssa voiton puolella. Tietenkin. Silloinhan sitä aina sairastetaan, kun se vähiten sopii agendaan.