Kotipäivä

Vietettiin perjantaina V:n kanssa kotipäivä. Täydellinen päivä, joka sai minut kaipaamaan menneitä kotona vietettyjä vuosia.

Kaikki alkoi siitä, kun lapseni yrjösi torstai-iltana. Neljä kertaa putkeen silleen kun lapset nyt yrjöää, ilman mitään ennakkovaroituksia. Pari hassua tuntia ja tyyppi pyysi iltapalaa. Annoin pelkkää omenamehua ja vuorasin sängyn kylpypyyhkeillä. Aamulla sängystään heräsi hyvällä fiiliksellä ollut pikkumies, jolla oli karmiva aamiaisnälkä. Koska oli ihan selvää, ettei myöhäisillassa yrjönnyt lapsi kuulu seuraavana päivänä päiväkotiin, jäimme kotiin. Minulla oli tosin hurjan huono omatunto siitä, että lintsaan tällä tavalla töistä (!!!).

Syötiin aamiainen kaikessa rauhassa ja mentiin ulos leikkimään. Istuin aamuauringossa teekuppi kädessä miettimässä, otinko oikeasti kaiken irti menneistä kotivuosista (vuosi sitten ajattelin, että se on joko töihin tai hullujenhuoneelle). Käveltiin koirien kanssa puutarhalle hakemaan kesäkukkia ja istutettiin ne terassille. Kerättiin nokkosia ja paistettiin nokkoslettuja. Pelattiin kaikkia pelejä, juotiin teetä ja omenamehua ja syötiin keksejä. V oli koko päivän ihan täynnä rakkautta ja toisteli äiti, rakastan sinua.

Ja sitten nukuttiin yhdessä kahden tunnin päikkärit.

Viimeinen kohta todistaa sen, että ilmassa todellakin oli jotakin erityistä.