Maalari maalasi sotkua…

V on ottanut ensikosketuksen kuvataiteeseen menneinä viikkoina. Ollaan käyty sotkemassa taiteilemassa ARXin järjestämässä vauvojen värikylpy-sarjassa. Viitenä peräkkäisenä perjantaina tehdään taidetta koko vartalolla. En tiedä onko se tarkoitus, mutta V on yhtä päätä sotkussa kyseisen session jälkeen. Viimeksi vauvasta raaputettiin kauraryynejä vielä illallakin. Ensin kiisseliä, sitten mustikoita, vähän nonparelleja, perunajauhoa ja lopuksi koko komeus viimeistellään kaurahiutaleilla. Ai niin ja väleissä vielä lisää kiisseliä, jos maalaus näyttää liian kuivalta.

Mutta siis ihan hurjan hauskaahan tuo on! V kirkuu innoissaan ja kontata läpsyttää teoksensa päällä. Yleensä liukastuu ja lentää naamalleen, muttei jaksa välittää vaan jatkaa matkaa kohti naapurin työtä. Lapseni taiteellisesta erinomaisuudesta kun riittäisi vieruskaverin paperillekin!

Viime kerralla aloitettiin ylimmässä kuvassa näkyvällä vihreällä kahisevalla nurmikolla. Vauvat olivan ihan innoissaan siitä. Ja minä myönnän kadehtivani kaikkia niitä, ketkä suoltavat tuollaisia ideoita. Kiisselin olisin voinut keksiä itsekin, mutta siihen se olisi sitten jäänyt.

Parasta tässä hommassa on se, että vauvat ovat todellakin homman keskiössä ja saavat riehua menemään mielensä mukaan. Jossain vauvamuskarissahan istutaan suurimmaksi osaksi mutsin (tai siis on siellä puolen vuoden aikana yksi isäkin nähty) sylissä tai ollaan muuten hyvin kurinalaisesti koko ajan. Ja sekös tällaista holtitonta toukkaa kiemurteluttaa… Värikylvyssä saa tohottaa menemään niin paljon kuin ennättää ja ainoa harmitus on lopuksi koittava suuri vauvanpuhdistushetki.

Kuvassa näkyvä body on sitten muuten mennyttä kalua, ainakin ellen perehdy kunnolla tahranpoistohommiin. Mutta sillä nyt ei ole mitään väliä.