Makumuistoja lapsuudesta

Mitä ihmettä – vadelmat olivat kypsyneet ihan huomaamatta. On vaikea käsittää, että kesä on jo lopuillaan. Odottelen edelleen sitä alkavaksi.

Käytiin V:n kanssa keräämässä kipollinen vadelmia ja muistin suosikkijälkkärini lapsuuden elokuulta, vaniljakiisselin nimittäin. Kiisselin päälle kerättiin etupihan puskissa kasvaneita vattuja. Ja se oli ihan taivaallisen hyvää.

Yritin lanseerata lapsuusmuistoa myös omalle lapselleni, mutta heikolla menestyksellä. En tykkää vaniljakiisselistä, en aio syödä. Lopulta tyyppi maistoi mun kiisselikupista. On oikeestaan ihan hyvää, mutta en silti ota. Ei se mitään, mulle jäi tuplasti enemmän.

Ainekset (kaksi reilua kiisselikuppia tai neljä minikokoista):

4 dl (täys)maitoa
2 rkl perunajauhoja
muna
2 rkl sokeria
2 tl vaniljasokeria
pari kierrosta vaniljatankomyllystä

Sekoita maito, perunajauhot ja muna. Keitä pinnoitetussa kattilassa koko ajan sekoittaen. Kiisseli on valmista kun se pulpahtaa ja paksuuntuu. Sekoita mukaan sokerit ja jauhettua vaniljatankoa ja jäähdytä vesihauteessa. Koristele vadelmilla ja syötävillä kukilla.