Mistä se maito oikein tulee?

Joku ihan tavallinen aamiainen ja puhe kääntyi maitolasiin. Mistä maito tulee, kysyin lapseltani. Kaupasta, hän vastasi. Periaatteessa tietenkin oikein, mutta asia jäi vähän mietityttämään. Siksi tartuin tyytyväisenä Avoimet maatilat -päivän tarjoamaan mahdollisuuteen tutustua kotiseudun maatiloihin.

Napsutimme V:n kanssa lauantaina aamiaisen jälkeen maatilakartan lähimmän tilan osoitteen navigaattoriin ja lähdimme matkaan. Puolisen tuntia maalaiskyliä ja pikkuteitä ja olimme perillä Rinteelän lypsykarjatilalla Hauholla. Minulla oli tavoitteena nähdä lehmiä ja V:llä lypsyrobotti.

Valitsemamme navetta osoittautui tosi moderniksi, vain pari vuotta vanhaksi. Lypsyn ja lattioiden siivoamisen hoitaa robotti. Lehmät vaikuttivat tyytyväisiltä. Ne liikkuivat vapaasti sisälle ja ulos ja kävivät lypsyrobotilla niin halutessaan. Ja miten mielenkiintoinen vekotin lypsyrobotti olikaan! Pääsimme näkemään sen ihan läheltä. Kuten myös sen, että lehmät yrittivät herkkujen toivossa lypsylle, vaikkei edes ollut sen aika. Kuulimme paljon mielenkiintoisia faktoja, kuten vaikkapa sen, että kerralla lehmä lypsää 10-15 kiloa maitoa. Aika paljon!

Lehmille oli rakennettu vesitäytteiset patjat makoilua varten. Kuulemma lehmä makoilee valtaosan päivästä ja tuottaa parhaiten maitoa juuri silloin.

3-vuotias nyrpisteli ensin navetan hajua, kammosi kärpäsiä, innostui muutaman tunnin ikäisestä vasikasta ja rehua itsensä päälle heittelevästä lehmästä. Ja kuunteli robottiesittelyä ihan hiljaa (ihme!).

Minä jäin miettimään, oliko niinä vanhoina hyvinä aikoina joita aina muistellaan, lehmillä kuitenkaan parempi olla? Laumaeläimiä oli yksi tai kaksi per talous ja ne viettivät suurimman osan vuodesta navetassa kiinni sidottuina. Näinä paheksuttuina tehomaatalouden aikoina lehmät liikkuvat vapaasti sisälle ja ulos ympäri vuoden, asuvat porukalla valoisassa navetassa ja makoilevat pehmeällä alustalla. Esimerkkitilat ovat varmasti sieltä parhaimmasta päästä, mutta ainakin minä juon mielelläni tällaisen tilan maitoa.