Nyt on vispipuuron aika!

Vanha kunnon vispipuuro on todellista syyskuun lopun kausiruokaa. Ja maistuu jotenkin niin lapsuudelta. Lapsena irvistelin aina puuron happamuudelle ja ruinasin annokseeni lisää sokeria. Nykyisin olen samanlainen sokerissa pihistäjä, kuin äitini. Kumma juttu että vähäsokerisuus ei ole (ainakaan toistaiseksi) mikään ongelma V:lle – sehän syö metsässäkin puolukoita suoraan puskista.

Litrasta puolukoita saa useamman satsin puuroa. Ohje löytyy tumman mannasuurimopaketin kyljestä. Ja puolukat kätevästi torilta ja ruokakaupasta, jos huumorintaju ei riitä metsäkeikkaan pahimpaan hirvikärpäsaikaan…

Ja tosiaan, iltapuuro menee meillä vikkelimmin alas juuri silloin, kun tarjolla on vispipuuroa.