Ötökkiä

Ötökät on täällä tämän hetken ehdottomasti kovin juttu. Ötökkä taipuu ötökkiä. Tietenkin.

Kaikki alkoi siitä, kun V huomasi vähän vahingossa, että pihasta löytyvien kivien alla asuu matoja, etanoita, muurahaisia, pihtihäntiä ja kaiken maailman tuhatjalkaisia. Sen jälkeen kukkapenkin reunakivet ovat olleet vinksallaan ja muut pienemmät kivet vaihtelevissa paikoissa. 2,5 -vuotias on muuten aika vahva, kun sille päälle sattuu.

Kiviä käännellään oman pihan lisäksi myös päiväkodin pihassa. Mutta koska päiväkoti on maailman sympaattisin, etsitään siellä ötökkiä porukalla. Maanantaina oltiin käyty rannassa pyydystämässä vesiötököitä. V oli ollut ihan liekeissä, mutta ihme kyllä kastelematta kenkiään.

En ole erityisen ötökkäkammoinen, mutta hämähäkit saattavat toisinaan aiheuttaa pieniä inhonväristyksiä. Tajusin onneksi, että uteliaaseen lapseen ei kannata istuttaa mitään hämähäkki-inhotusta ja olenkin kannustanut ottamaan hämähäkkejä käteen ja tutkimaan niitä. Löysin Tigeristä ihan mahtavan ötökkäpurkin (2 €) ja V nostelee sinne hämikset ihan paljain käsin. Itse en moiseen pystyisi. Mutta pojastahan polvi paranee, vai miten se meni?

Ötökät eivät tietenkään pysy purkissa kauhean luotettavasti, koska kantta täytyy avata ja ihailla saalista. Iltapuurolla onkin luikerrellut vastaan hyvän kokoinen kastemato ja pulska etana. Mutta sympaattisuuspisteet siitä, että iltapuuron jälkeen ötökät vapautetaan aina ulos. Ne menevät kuulemma kotiin nukkumaan.