Pari vuotta pellon reunassa nököttänyt kasvihuone teki paluun pihaan istutuslaatikoiden viereen. Olisipa piharemontti nyt lopulta tässä, ei näitä elementtejä huvikseen pyörittele ympäriinsä. Kasvari purettiin ja pesin kennolevyn palaset puhtaaksi hankaussienellä. Olihan homma, mutta kannatti. Sammalet on poissa ja pytinki hyvässä hapessa.

Olin tänä vuonna niin maltillinen taimien kanssa, että ihmettelen sitä itsekin. Kaksi kurkkua päätyseinällä ja viisi tomaattia ja laatikollinen basilikaa sivuseinillä. Päätin testailla, miten kasvit kiipeävät raudoitusverkkoa pitkin. Jos ratkaisu toimii, se on tosi simppeli tehdä ja vielä hauskan näköinenkin. Hassua, miten kasvihuone näyttää aina alkukesällä tosi tyhjältä ja loppukesästä se muistuttaa viidakkoa. Ihan sama minkä verran taimia sinne istuttelisi.

Kasteluapuri on ilmoittanut olemassaolostaan ja toimia saa jopa vähän suitsia, ettei kasvit ihan huku veden alle. Pari kesää sitten ulkona olleet avomaankurkut mätänivät pieneen liikakasteluun. Vettä tuli sinä kesänä ihan kiitettävästi taivaalta ja siihen kun lisää sen pari litraa päivässä kastelukannusta, alkoi riittää. Tosin nyt kasvit ovat altakasteluruukuissa ja apurilainen osaa kastella säiliöön. Ruukkuratkaisu on tosi kätevä silloin, kun on lämpimät kelit ja haluaa lähteä muutamaksi päiväksi reissuun. Erityisen kauniita ruukut eivät tietenkään ole.

Nyt vaan toivotaan lämpöä ja aurinkoa. Sitä ei voi käsittää, miten omasta kasvihuoneesta poimittu kurkku maistuu ihan erilaiselle kuin kaupan kuljetusketjun läpikäynyt.