Terassille muutama vuosi sitten rakennettu pergola on saanut hurjasti vihreyttä tänä kesänä.

Lyhyelle sivulle istutettu alppikärhö lähti nopeasti kasvuun, pusikoitui ja uhkasi jo vallata puutarhakalusteetkin. Pidemmän sivustan imukärhivilliviini sen sijaan kitui muutaman vuoden, kunnes ryhdistäytyi ja lähti kasvuun. Yksi taimista jopa kuoli ja se jouduttiin korvaamaan uudella. Tämä tuli vähän yllätyksenä – olin ajatellut villiviinin kasvavan kuin rikkaruohon. Kaivoin taimille tänä kesänä oman kanankakkakuopan kullekin, ehkä se vauhditti vihdoinkin kasvuunlähtöä? Aika syvälle sai muuten kaivaa, etteivät koirat vetäneet herkkua ns. parempiin suihin.

Terassin ulkoseinälle kiinnitettiin vähän kanaverkkoa varmistamaan kasvien kiipeämistä oikeaan suuntaan. Nyt villiviini kiipeilee ja tarttuu puutolppiin hassuilla tahmeilla tarttumispisteillään. Kasvin olisi tarkoitus kiivetä koko katon alaosaan ja peittää ruma, mutta kustannustehokas valokate. Lohdutan itseäni sillä, että jonakin päivänä katosta ei enää erota, ettei se ole lasia.

Tällä hetkellä pergola on kalustettu vähän tylsästi pelkällä puutarhakalustolla. Kaluston tilalle on mietitty kuormalavoista tehtyä sohvahenkistä ratkaisua, mutta pöytäkin pitäisi mahduttaa jonnekin. Granitista ostetut valot kestivät muuten vuoden verran, lamppuja on palanut sen jälkeen kiihtyvällä tahdilla. Jos joku tietää, mistä kannattaa ostaa uudet lamput, saa vinkata! Kaikkien lamppujen uusiminen kun kustantaa uuden valoköynnöksen verran.

Näinä elokuun pimenevinä iltoina pergola on ihan paras paikka istua hetki rauhassa teemukin tai viinilasin kanssa. Mutta arvatkaapa, istutaanko siellä? Ei tietenkään. Ulkona on kylmää ja hyttysiä ja kaikkea. Ja päivän päätteeksi on aina niin ryytynyt, ettei edes vilahda mieleen mikään kiva istuskelupaikka. Mutta noin niinku teoriassa olis kiva.