Siitä ei ole kovin pitkä aika, kun kuvittelin lapsen vaatetuksen menevän asteikolla talvi-välikausi-kesä-välikausi-talvi. Mutta ehei. Välikauden jälkeen ennen kesää tulee jonkun sortin kevyempi välikausi, kun haalari on ihan liikaa, mutta kesäkamppeet vielä liian vähän. Ja tämä, jos mikä vaihe on haasteellinen.
Haalarista siirryttiin ensin tuulihousuihin ja teddytakkiin. Kumpparit vaihtuivat jossain vaiheessa lenkkareihin (joihin muuten menee tosi paljon hiekkalaatikkohiekkaa), mustat hiostavat tuulihousut farkkuihin tai chinoihin ja teddytakki huppariin. Tuubihuivi on pysynyt kaulassa uskollisesti, mutta pipon voisi korvata kesähatulla. Jos vaan löytäisi jostakin lapselle kelpaavan hatun. Ostamani tosi hienot lippikset pysyvät päässä sekunnin eihyvähattu -kuittauksella. Ei oikeasti auta, vaikka miten nostaa päähän takaisin ja kieltää vippaamasta heinikkoon. Tai ainakin lapsi on sitkeämpi kuin minä.
Piharymyhousuja olen haalinut lähinnä Lindexiltä ja H&M:ltä. Vähän pitkin hampain olen ostanut näitä bangladeshilaisten hikipajojen (satuin katsomaan paljon puhutun Ulkolinjan dokkarin) tuotoksia, mutta mikään muu ei oikeastaan ole järkevää – niin kovalla kulutuksella housut ovat. Tällä viikolla käyttöön otetut chinot ovat jo saaneet pintaansa pinttyneitä tahroja. Toisaalta pihalla saa rymytä, kerätä voikukkia (se varsien neste ei lähde vaatteista millään ilveellä pois) ja puhaltaa saippuakuplia (vaatteisiin läsähtävä kupla jättää ikuisen jäljen). Ja oikeasti H&M:n ohuella trikoovuorilla varustetut chinot (kuvassa näkyvät ruskeat) ovat ihan parhaat pihahousut.
Mutta ensi viikon sääennuste se vasta hyvältä näyttääkin! Olisiko jo aika vaihtaa housut shortseihin? Kesähattudilemmaa päätin ratkoa seuraavaksi Villervallan jo viime kesänä hyväksi havaitulla, mutta pieneksi jääneellä kesälätsällä ja Tupsuhattutädin lippiksellä. Mutta ollaan nyt vaan ihan hyshys siitä, että jälkimmäinen on lippis.
