Raparperi-marenkileivokset

marenkileivokset.jpg

Tähän aikaa vuodesta ei vaan voi leipoa muuta, kuin jotain suloista valkoista hörsellystä. Raparperi-marenkileivoksia siis! Olin oikeastaan unohtanut koko ohjeen, kunnes leivokset osuivat silmiin lapsen kahden vuoden takaisia nimiäiskuvia katsellessa. Leivokset ovat täydelliset juhlatarjottavat – marengit ja täytteet voi tehdä ennakkoon ja kokoaminen sujuu nopsaan.

Ainekset (4 kpl leivoksia, ohjeen voi siis ihan huoletta tuplata)

Marenki
2 valkuaista
1 1/3 dl sokeria

Raparperitäyte
3 dl raparperipaloja
30 g voita
2 dl sokeria

Mascarpone-vaahto
100 g mascarpone-juustoa
2 rkl sokeria
1/2 limen mehu
1/2 dl kuohukermaa

Erottele kananmunan valkuaiset puhtaaseen kulhoon. Lisää sokeri ja vatkaa sähkövatkaimella kiiltäväksi, kiinteäksi vaahdoksi. Marenki on valmista, kun massa pysyy ylösalaisin käännetyssä kulhossa. Muotoile massasta uunipellille kuppimaisia pohjia ja hattumaisia kansia. Kannet voi pursottaa vaikkapa lusikoimalla marenkimassaa pakastepussiin. Paista marenkeja 110 asteessa noin 50 minuuttia.

Pese ja pilko raparperit. Sulata voi pannulla ja paista raparperipaloja muutaman minuutin ajan. Lisää sokeri ja anna jäähtyä.

Yhdistä mascarpone, sokerin ja limen mehu. Vatkaa kerma vaahdoksi ja sekoita mascarponen joukkoon.

Leivosten osat voi tehdä valmiiksi hyvissä ajoin, mutta kokoa leivokset vasta juuri ennen tarjoilua. Laita kuppimarengin pohjalle mascarpone-vaahtoa, päälle raparperitäytettä ja aseta lopuksi kansimarenki päällimmäiseksi.

Alkuperäinen ohje HS ruokatorstaista vuodelta 2012.

Koti Ruoka ja juoma

Seitsemän vuotta naimisissa

PS_20150524230051.jpg

Kysymys: Kuinka paljon maksaa kaksi tuntia miehen kädestäpitämistä seitsemän avioliittovuoden jälkeen?
Vastaus: 12 euroa ja paljon räjähtäviä autoja. Mad Max.

Pitkiä työpäiviä ja työreissuja tekevä mies, vanhan talon iso remontti ja uhmaikäinen lapsi. Näinä päivinä ei ole helppoa olla hyvä aviovaimo. Niin usein olen se kypsä ja väsynyt läppärin takaa tuijottava silmäpari, joka ei jaksa edes kuunnella, mitä toisella on sanottavana. Mietin vain, kuinka monta pyykkikoneellista pitää taas pestä, mitä huomenna ruoaksi, milloin lapsi saa seuraavat kilarit ja koska on siivouspäivä. Ja koska se perkele lähtee taas työmatkalle. Ennen kuin saan aikaiseksi mennä sohvalle kainaloon, on toinen hävinnyt jo nukkumaan.

Lapsen muutaman ensimmäisen vuoden sanotaan olevan haastavaa aikaa parisuhteelle. Ja totta se onkin. Kahdenkeskistä aikaa on arkisin ehkä tunti vuorokaudessa, ellei sitä käytä kotitöihin. Kaikki yhdessä tekeminen vaatii pitkää suunnittelua ja lapsenvahtia. Miten voisi kuulla toisen sanottavan, kun jatkuvassa metelissä ei kuule edes omia ajatuksia?

Kun joskus harvoin muistaa sanoa rakastavansa toista, vastapuoli silmin nähden hätkähtää. Ilahtuu. Miksei sitä muka saa sanottua useammin? Kolmen sanan sanomisesta tai sanomatta jättämisestä ei ainakaan voi elämän ruuhkavuosia syyttää.

Sillä onhan se mahtavaa. Yhdeksän yhdessä vietetyn vuoden jälkeen rakastaa edelleen.

Mietin usein jonkun viisaita sanoja: Mieti, jos menettäisit yhtäkkiä kaiken mitä sinulla on. Kuinka onnellinen olisit, kun saisit sen takaisin?

Suhteet Oma elämä Rakkaus Mieli