Nyt sen voi sanoa ääneen: ihana puutarhapiha on mennyttä! Urheat keltavuokot yrittävät sitkeästi kukkia kraateriksi muuttuneen pihan laitamilla. Kaivurilla ja rekalla on ajeltu vähän kaikkialla ja nurmikot ovat sen mukaisessa kunnossa. Siitähän selviää tasoittamalla ja nurmikkoa istuttamalla, tiedän, mutta silti ahdistaa. 

Likakaivoremontin ja perustusten kaivamisen valistunut kestoarvio oli 3-5 työpäivää. Meni 12. Oli vähän kiviä ja ehkä myös pedantit työmiehet. Näitä hommia ei voi suunnitella millintarkkaan ennakkoon, mutta tietenkin budjetin räjäyttäminen koko homman alkumetreillä raivostuttaa. Olisi tehnyt niin monta kertaa mieli mennä huutamaan siihen kuopan reunalle, että nyt vähän vauhtia siihen hommaan! Mutta kaipa ne parhaansa tekivät.

Eniten pelkään tietenkin sitä, että budjetti venyy vähän joka kohdasta ja lopulta sisustetaan muovimatolla ja automarketin tapetilla. Tosin varsinaisesta raksaurakasta on sopimus, eli sen suhteen ei kai voi tulla ylläreitä. Kuuluisat viimeiset sanat. Hah hah haa.

Kaivuuviikkojen kiistaton kohokohta oli veden ja viemärin katkaisu puoleksi vuorokaudeksi. Harrastin luovaa ongelmanratkaisua ja ajoin lapsen kanssa kaupunkiin hotelliaamiaiselle. Ja vessaan. Minulla oli kampaaja ja lapsi onneksi iltapäivän hoidossa vaarilla, mutta itse kävin päivän aikana vessassa hotellin lisäksi kauppakeskuksessa, kampaajalla ja ruokakaupassa. Voin kertoa, että kun vessa on pois käytöstä, niin pissattaa ihan koko ajan.

Pihan käyttäminen on ollut vähän kyseenalaista 2-vuotiaan ja koirien kanssa. Kaikki kolme ovat tunkemassa itseään raksakuoppaan, johon tehdään säännöllisiä betonivaluja. Sieltä sun täältä löytyy työkaluja ja raudoitustikkujen pätkiä (ei mikään virallinen termi). Kirsikkana kakussa viime viikkojen sateet ovat tehneet kaivinkoneiden pihaan jättämistä urista mutaliejua. 

Ei oikeasti jaksaisi pakata lasta koko ajan autoon ja ajaa leikkipuistoon. Lähitienoo on peltoa ja metsää. Kiva sekin tietty, mutta 2-vuotias on kiinnostunut lähinnä hiekan lapioimisesta.

Raksavalitus päättyy tähän. Seuraavalla kerralla lupaan olla positiivisempi.