Lapsiperhevappu, tiedättehän? Vieraat tulee neljältä ja lähtee seiskan jälkeen. Kuusi ihmistä saa tuhottua yhden (!) kuoharipullon, koska joku on raskaana, osa autolla ja loput on vaan liian väsyneitä ja pelkää krapulaa. Parsat ja pihvit menee yli, koska ei pysty yhtään keskittyyn. Ruoka on kuitenkin hyvää, koska mittakaava on nykyisin eri. Keitetään nopeasti kahvia, kun osa alkaa pilkkiä jo kuudelta (huom. iltakuudelta). Mies nukahtaa sohvalle puoli ysi. Juon kokiksen, että pysyisin vielä hetken hereillä ja tuijotan supertyhmää Hasselhof showta.

Seuraavana päivänä ihmetellään, että miten vapputorilla on niin vähän porukkaa. Auton saa parkkiin ihan torin viereen ja on muutenkin hiljaista. Tajutaan, että niin, kellohan on vähän yli kymmenen. Kaikki muut paitsi lapsiperheet on vasta heränneet ja kuulostelevat vappupäivän olotilaa. Ei se mitään, metrilakua ja jätskiä saa jonottamatta.

Jatketaan torilta paikallisen klubin vappumeininkiin. Täällä me joskus hummattiin ennen perheenlisäystä! Ostetaan makkaraa ja soijanakkeja ja syödään niitä baarissa lavan edessä. V on tosi kiinnostunut pa:n kasaamisesta. Taikuri tulee esittelemään korttitemppuja, koska joudutaan lähtemään päikkäreille ennen shown alkua. Melkein liikutun tästä ystävällisyydestä! Lähtiessä tsekataan kirppismeininki ja teen vapun parhaan löydön – ison muovikrokotiilin neljällä eurolla.

Lapsi päikkäreille, mies raksaamaan itkuhälyttimen kanssa ja minä ihanan pitkälle metsälenkille koirien kanssa. Kaikki ne valkovuokot ja koivutkin hiirenkorvalla.

Illalla mennään Rossoon pizzalle ystävien ja niiden vauvan kanssa. Olen varannut pöydän. Rossosta. Siitä leikkipaikan vierestä.

Mahtava vappu, mutta eihän sitä nyt voi olla ajattelematta. Että tervetuloa vaan, keski-ikä!