Siitä on nyt melko tarkalleen vuosi aikaa, kun menetin pienen palasen itsestäni. Jotakin hyvin tärkeää. Sinä päivänä pieni harmaa mäyräkoirani Papu lähti paikkaan, jossa askel on kevyt, eikä vanhoja luita kolota. Kuusitoista vuotta koiranelämää on pitkä aika, mutta lähdön hetkellä yhteiset vuodet tuntuvat menneen hetkessä. Se keväinen päivä, kun olin muuttanut pois kotoa ja hakenut itselleni koiranpennun. Yhtäkkiä kuusitoista vuotta myöhemmin olen naimissa, minulla on lapsi ja Papulla kaksi koirakaveria. Olemme muuttaneet, opiskelleet, saaneet muutaman työpaikan, juhlineet, eronneet ja itkeneet yhdessä. Viettäneet lämpimiä kesäpäiviä ja vaeltaneet lumimyrskyissä.

Tietenkin suurin suru on jo väistynyt. Vanhan koiran lähteminen oli väistämätöntä ja halusin sen lähtevän vielä arvokkaasti ja omin jaloin. Minusta se on meidän ihmisten tehtävä, osata päästää irti silloin, kun aika on. Mutta se lopullinen päätös, raskas puhelu ja viimeinen reissu. Reissu, jonka teki mieheni, sillä en vaan pystynyt. Itkin naama punaisena kotona. Olin kyllä ajatellut mennä, mutta ei minusta ollut siihen. Ajatelkaa nyt, järjestää pienen ystävän kuolema! Sitä ei tule ajatelleeksi silloin, kun kantaa sylissään pienen koiranpennun kotiin.

Tänään muistot jo ilostuttavat. Päällimmäisenä on kiitollisuus niistä kaikista vuosista, jotka sain Papun kanssa viettää. 

Yksi asia on kuitenkin vielä tekemättä. Pahvinen eläintuhkaamon laatikko tuijottaa minua syyttävästi varaston hyllyllä. Siinä lukee nimeni ja ”koira”. Niin, surun hetkellä täytyy tehdä monenlaisia päätöksiä. Halusin tuhkat, mutten tiedä vieläkään, mitä niillä tekisin. Haudan kaivaminen ja ajatus hautakynttilän polttamisesta omalla pihalla tuntuu raskaalta. Mutta minne sirottelisin tuhkat? Papun lempipaikka oli visusti neljän seinän sisällä. Mitään uurnakokoelmaa en halua taloon sisälle, ajatuskin siitä on karmaiseva.

Ehkä sekin päivä vielä tulee, että olen valmis tekemään ihan viimeisen liikkeen ja keksin arvokkaan paikan laatikon sisällölle. Nyt opettelen edelleen etsimään silmilläni kolmen koiran sijaan kahta.