Koska tässä pari päivää ennen joulua ei ole mitään tärkeämpääkään tehtävää (siivoushommia tai sellaista), päätin tehdä piparkakkutalon pakastimessa olleesta valmistaikinasta. Tällainen törkeä oikaisu, mutta ilman valmistaikinaa ei olisi myöskään tullut piparkakkutaloa…

En edes muista, koska olisin viimeksi tehnyt piparitalon. Valmiita taloja ollaan joskus koristeltu pikkujouluissa (ei ehkä aina ihan niin asiallisen näköisesti), mutta taloa alusta alkaen en ollut tehnyt kuin ehkä joskus lapsena. Homma ei ole kovin vaikeaa, printtaa vaan netistä kaavat tai mittaa ja piirtää ne suoraan leivinpaperille. Talon kasaamista helpottaa, jos muistaa suoristaa juuri uunista otetut talon osasten reunat leikkaamalla veitsellä niistä pienet siivut pois. Minä muuten unohdin ikkunat ihan kokonaan ja leikkelin niitä jo hyvää vauhtia kovettuneeseen talonseinään.

Hauskin osuus on tietenkin talon koristeleminen. Olisi ollut ihana koristella kaikilla karkeilla, mutta koska syöjäpopulaatio on karkitonta noin 2-vuotiasta, niin päädyin ihan vaan kuorrutteeseen ja erilaisiin strösseleihin. Ihan hyvä siitä tuli näinkin.

Piparitalo pääsi tuhottavaksi heti valmistuttuaan. Pöydässä istui neljä keksinhimoista parivuotiasta. V huusi heti tyytyväisenä kikki, mikä tarkoittaa tyypin kielellä keksiä. Niin, onhan piparitalo yhdenlainen valtava keksi. Tunnelma oli suorastaan harras siihen saakka, kunnes isät näyttivät mallia talon hajottamisessa. Siitä se keksiriemu sitten repesi.