Älä tule joulustressi

InstagramCapture_5673a491-a648-4884-a5ab-6e70c888cce6.jpg

WP_20141210_13_33_24_Pro.jpg

WP_20141210_13_34_06_Pro.jpg

Havahduin eilen illalla siihen, että joulukortit täytyy lähettää perjantaina. Omassa henkilökohtaisessa kalenterissani on huoleton joulukuun alku ja hyvin aikaa kaikenlaiseen joulunalushommaan. Kunnes sitten katsoin vähän pidempään joulukalenteriani ja tajusin, että sehän on tasan kaksi viikkoa aattoon. 

En ole mikään joulustressaaja, mutta kai tässä pitäisi hiljalleen ryhdistäytyä. On asioita, jotka haluan saada tehtyä ennen joulua. Osan olisi voinut tehdä jo aikapäiviä sitten, mutta koska olen deadlinejen nainen, teen kaiken aina viimeisen pakon edessä. Ja koska tykkään tehdä listoja, listasin tekemättömät jouluhommat. Yliviivatut olen onnistunut jo hoitamaan.

Jonkun sortin joulusiivous, alakerran mattojen ja päiväpeittojen pesu (pyykkikone hoitaa homman), suihkukaapin peseminen
Jouluaaton menun suunnittelu ja ruokakauppareissu plus viinit
Ruokatuliaiset joulupäivänä sukuloimaan mennessä
Ystäville tulevien ruokalahjojen suunnittelu ja toteutus
Joulukorttien ja -merkkien hankkiminen, korttien kirjoittaminen ja postittaminen
Koirien peseminen
Joulukukat ja -kuusi
Joululahjat miehelle, siskolle, vanhemmille ja salaiselle blogiystävälle. 
Joululahjapossunkorvat koirille
Jouluvalot
Joitakin joulukoristeita
Pipareiden leipominen ja koristelu ja ehkä piparitalo
Glöginjuontia ystävien kanssa, jos vaan mahdollista

Lista näyttää oikeastaan yllättävän iisiltä. Jos tekee joka päivä jotakin asian hyväksi, niin kyllä tästä hyvä tulee.

Ollaan siis nyt toista kertaa jouluaatto kotona. Käydään miehen vanhemmilla puurolla ja vietetään aatto kotona siskoni ja muutaman ystävän kanssa. Vaikka joulu onkin epäitsekkyyden juhla, vietän sitä itsekkäästi juuri kuten haluan. Minun visiooni kuuluu rauhallinen jouluilta ilman mitään hössötystä, mutta hyvän ruoan, viinin ja seurapelien kanssa. Sen verran hyväntahtoinen sentään olen, että lähdetään joulupäivänä hössöttämään sukulaisteni luokse.

Koti Sisustus Vanhemmuus

Lapsiperhearki – koiran luonnetesti

090.JPG

089.JPG

091.JPG

082.JPG

083.JPG

Mietin tässä aamuna eräänä lapsen ja koirien touhuja seuratessa, että perhe-elämän keskelle joutuminen on melkoinen luonnetesti koiralle. Tietty rauhalliseen kotiin tottuneen koiran elämä menee rauhattomaksi pala kerrallaan lapsen kehittyessä, mutta silti pienen lapsen kanssa elämiseen vaaditaan hermoja. En olisi uskonut muutama vuosi takaperin, että esimerkiksi Maissi pystyy aivan rauhalliseen rinnakkaiseloon villin taaperon kanssa. Sen verran epäluotettavan koiran leima sillä on ollut aina otsassaan.

Mutta siis kyseisenä aamuna soviteltiin pipoja. Omaan ja koirien päähän. Koirat olivat vetäytyneet aamupäivänokosille, kun tämä hullutus alkoi. Ensin laitettiin pipo omaan päähän, sen jälkeen Maissille ja vielä lopuksi tapahtumaa seuraamaan saapuneelle Polkalle. Koirat vain katsoivat minua ai tällaista tällä kertaa -ilmeellään ja olivat, kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Sovitteluhetken jälkeen selitin V:lle, että koirat menevät nyt nukkumaan. Kerättiin pipot takaisin laatikkoon ja laitettiin yhdessä koiraportti kiinni. Portin takaa kuului kaksi syvää huokausta. Näin se meillä menee – koirien kanssa saa leikkiä, mutta niille annetaan myös oma rauha. Epäilen, että jos eläisimme sillä ihan liian usein kuultavalla meidänkoirillesaatehdäihanmitävaan -mentaliteetilla, niin koirat väsyisivät ja turhautuisivat meininkiin ja saattaisivat tehdä jotakin typerää.

Vaikka eipä silti, lapsen ja kahden koiran kanssa sattuu kaikenlaista sillä välin, kun selkänsä kääntää. Viime viikolla V ratsasti Maissilla keittiön pöydän alla koppotikoppoti -meiningillä. Ja pärisytti Polkan mahaa. Näistäkin ehkä vähän yli menneistä rakkauden osoituksista seurauksena oli vain minuun kohdistunutta mulkoilua…

Tosielämän luonnetesti, sitä täällä tällä hetkellä suoritetaan.

Perhe Lapset