Meidän melkein puolitoista vuotta kestänyt muskariharrastus tuli tiensä päähän. Ennen lapsen saamista olin vannonut, että mihinkään muskariin en ainakaan mene istumaan rinkiin äitien kanssa ja laulamaan lässyttäviä lastenlauluja. Menin kuitenkin ja totuin siihen meininkiin oikein hyvin. Ekalla kerralla vauvamuskarissa laulettiin aa husmilullaa anna paukun tulla ja vatkattiin selällään makaavan vauvan jalkoja. Pääsin järkytyksestä yli ja muskarissa oli ihan hauskaa, tai ainakin oli hauskaa nähdä muita äitejä ja myös V tykkäsi menosta.

Ensimmäinen muskarivuosi meni ihan kunnialla. Jopa minä, maailman epämusikaalisin yhteislaulun vihaaja istuin sujuvasti penkissä verestämässä lastenlaulumuistoja. Ongelmat alkoivat toisen lukuvuoden alussa, kun V oppi kävelemään. Tilassa oli yhtäkkiä kymmenen juuri kävelemään oppinutta lasta ja muskarimeininki ennallaan – istuttiin paikallaan 45 minuuttia ja laulettiin. Kuvioon oli ilmestynyt lasten oma penkki, jossa näiden 1,5 -vuotiaisen olisi pitänyt istua rivissä laulamassa. Jos hyvin kävi, puolen tunnin kohdalla mentiin leikkialueelle, jossa istuttiin lattialla laulamassa lapset sylissä.

Osa lapsista istui ihan sujuvasti. Arkuutta vai hyvää kotikasvatusta, sitä en tiedä. Omani ei istunut, ei todellakaan. Karkaili penkistä ympäri luokkaa juoksemaan, tanssimaan ja räpsyttämään valoja. V:n äiti palauttaa nyt lapsen takaisin, V:n äiti tarkkana nyt sen lapsen kanssa, V:n äiti hakee nyt lapsen pois sieltä. Minäkin sain opettajalta oman osani tämän villiintyneen häirikön ansiosta. Lapsen menohalujen lietsomista seurasi tietenkin kilarit. Lapseni makasi lattialla sätkimässä ja huutamassa. 45 minuuttia voi muuten olla aika pitkä aika.

Ei sitten enää menty muskariin. Valitin yhtenä muskaria edeltävänä iltana miehelle, että miten homma on mennyt niin hankalaksi. Mies katsoi minua hölmistyneenä ja kysyi, että mikä pakko siellä on käydä. No ei mikään pakko. Laitoin opettajalle viestiä ja sain vastaukseksi joulunodotustoivotukset.

Olen kyllä jostain lehdestä lukenut, että lasten harrastustoiminta on nykyisin tavoitteellista, mutta tässäkö sitä nyt saakeli ollaan, että alle kaksivuotiaat ei saa tanssia muskarissa, kun pitää istua paikallaan?