Koirakin voi luovuttaa verta

V__517B.jpg

Tiesitkö, että koirakin voi luovuttaa verta? Homma onnistuu Yliopistollisessa eläinsairaalassa Helsingissä ja joillakin isommilla klinikoilla. Me kävimme Hattulan Univetissä. Siellä kriteerit luovuttajakoirille ovat vähintään 30 kg elopainoa, säännölliset rokotukset ja madotukset, Suomessa asuminen viimeisen vuoden ajan, eikä saatuja verensiirtoja. Koirilla on vain kaksi veriryhmää, + ja -. Polkka edustaa ensimmäistä, kuten muutkin rotutoverinsa. 

Koiran verenluovutus menee yksinkertaisesti niin, että ensin tutkitaan koiran kunto ja yleisterveys ja tehdään perusverikokeet. Jos kaikki on kunnossa, koira laitetaan unten maille kevyellä rauhoituksella, otetaan kaulalaskimosta 450 ml verta ja tiputetaan suoneen saman verran suolaliuosta. Herätyspiikki kankkuun ja kotimatkalle. On muuten aika hassua, että koira luovuttaa kerralla saman verran verta kuin ihminenkin.

Veripankkia tarvitaan suurten leikkausten, onnettomuuksien, kyynpuremien ja tiettyjen sairauksien yhteydessä. Verestä on kuulemma koko ajan pulaa. Rahallista korvausta hommasta ei tarjota, mutta kiitokseksi saa ison säkin koiranruokaa. Ihan hyvä sekin, harvoinpa nämä karvakorvat tällä tavalla tienaavat oman ruokansa.

Hyvinvointi Sisustus Terveys Syvällistä

Kotiäidin syysloma

PS_20141019142403.jpg

Meitsi on syyslomalla! Oikeasti kotiäidillä ei ole ikinä mitään lomaa, mutta koska mies on syyslomalla, olen minäkin. Pääsin lomamoodiin jo viikonloppuna, kun saatiin lapsi ja yksi koira hoitoon ja lähdettiin pienelle lomaselle Helsinkiin lopulla porukalla. Sata kilsaa etelään on ihan toinen maailma. Yö hotellin lakanoissa, seitsemän ruokalajia ja viinipaketti Tokyo55:ssa, aamukahvit Caruselissa ja sain reissulla vielä uuden puhelimenkin (vanhalla esim. pääsi nettiin vain jos planeettojen liikkeet olivat suotuisat).

Voin myöntää, että yritin suunnitella vähän hohdokkaampaa syyslomareissua. Laivalla Tukholmaan ja pari yötä hotellissa. Mitä hittoa oltais tehty hytissä ja hotellissa klo 21 kun lapsi menee nukkumaan? On meinaan vähän pitkä aika kyhjöttää pienessä tilassa ihan hiljaa. Tai miten oltais selvitty ravintoloissa, kun pieni apina rakas lapseni pystyy istumaan paikallaan maksimissaan kaksi minuuttia? Eikä sen kanssa voi tällä hetkellä kierrellä mitään kauppoja. 

Yritin ihan tosissani maalailla miehelle visiota jostakin ihanasta all inclusive -lomasta Kanarialla. Siellä olisi joku hyvä aidattu hotellimaailma (lapsi ei karkaa), niin paljon ruokaa ja juomaa kun ehtii vetää, mahtava leikkialue ja omat lapsenvahdit. Mies vihaa kaikkea tuollaista aktiviteettia (kuten minäkin ennen, mutta nykyisin se kuulostaa maailman parhaalta idealta), eikä rekisteröinyt puheitani millään tavalla.

Tiedän kyllä, että ihmiset reissaa ihan kaiken ikäisten lapsien kanssa. Sitä en tiedä, onko tämä oma tapaukseni tavallista villimpi vai onko vika hermoissani, mutta just tällä hetkellä lentokoneessa istuminen ja joku (ihana) kaupunkiloma tuntuu ihan painajaismaiselta ajatukselta.

Mietinkin, missä vaiheessa tämä helpottaa? Milloin lapsi pystyy istumaan paikallaan? Innostuu ravintolassa syömisestä, eikä vaan karju syöttötuoliin köytettynä ja viskele nokkamukia ja kaikkea ruokaa naapuripöytiin? Ja ennen kaikkea – saa jotain irti uusista maisemista ja kokemuksista?

Sanokaa pliis, että pian! Tällä hetkellä tyyppi on siis reilu puolitoistavuotias.

Mutta eipä hätää. Hyvä loma meillä on näinkin! Tänään perheen miehet vaihtoi yhteistuumin talvirenkaat mun autoon ja sen jälkeen pidettiin vohvelikestit. Ei sitä aina tarvitse matkustaa maailman ääriin ollakseen onnellinen.

 

Suhteet Sisustus Ystävät ja perhe Ajattelin tänään