Kiitos viikonloppu, että olit niin kaunis, suloinen ja ihana.

Viikonloppu toi odotetun vieraan Helsingistä – siskoni ja V:n kummitädin. Tein ruokaa ja leivoin mokkapaloja ihan kaikessa rauhassa sillä välin, kun sisko ja V leikkivät uudella peltisellä apinapurkilla, piirtelivät ja hihittivät piraattiteltassa. Mies kaivoi pihalla salaojaputkea. Joo, maalaisilla on maalaisten hommat. Mutta siis kerrankin sai tehdä jotakin ihan kaikessa rauhassa, ilman että jalassa roikkuu kitisevä takiainen suloinen pikkulapsi.

Syömisen ohella juoksutimme koiria metsässä, haravoimme, keräsimme viimeiset goji-marjat ja juorusimme.

Illalla kun olimme saaneet lapsen nukkumaan, istuimme siskon kanssa terassilla maistelemassa uutta laventelinmakuista Blossaa. Lämmintä oli +10 astetta. Onkohan glögikautta avattu koskaan aiemmin noin suloisissa lukemissa ja vielä ulkotiloissa? Vaaleaan glögipohjaan tehty Blossa oli aavistuksen pettymys. Ei maistunut pesuaineelle kuten oli pelännyt, mutta en sieltä laventeliakaan onnistunut löytämään. Terästetty hyvälaatuinen vaalea glögi ajaa saman asian – ainakin hinta-laatusuhteeltaan. Pullohan on tietty tosi kaunis tälläkin kertaa.

Jos joku asia ei tässä maailmassa muutu, niin oman siskon seura. Juttu lähtee täsmälleen siitä, minne se edellisellä tapaamiskerralla jäi.