Äiti, tuu pyyhkiin mun perse! Helvetti, että väsyttää!

Ensimmäisestä syytän miestä, toisesta appiukkoa. Oman suuni olen saanut siivottua melko hyvin lapsen syntymän jälkeen (jos kiroilen, teen sen töissä), mutta muuten lähipiiriltä saattaa jokunen ruma sana päästä. Ja lapsi tietenkin omaksuu ne ihan saman tien, varsinkin kun sanat tulevat hänen eniten ihailemiensa aikuisten suusta.

En minä syytä ketään. Jos on käyttänyt joitakin sanoja koko ikänsä, on varmaan ihan oikeasti vaikea olla käyttämättä niitä. Varsinkin silloin, kun käyttökielto koskee tiettyä vierasta, joka käy kotonasi muutaman kerran kuukaudessa. Ymmärrän kaikkia osapuolia tässä, mutta valehtelisin jos väittäisin, ettei mies olisi saanut koskaan huutia tästä aiheesta. 

Mutta koska en halua 4-vuotiaan huutavan kaatuessaan helvettiä, piti keksiä jotakin. Me sovittiin, että nämä tietyt kirosanat ovat aikuisille ja lapset voivat keksiä omat voimasanansa. Koska kyllähän sitä nyt ihminen haluaa epäonnistuessaan jotain huutaa, lapsikin. V mietti pitkään sopivaa kirosanaa ja päätyi sanaa servetti. Ja sehän on oikein hyvä kirosana! Siinä on ärrä ja muita konsonantteja ja sen saa sanottua painokkaasti. Toinen hyvä on kirpatti.

Yritin tietenkin parhaani mukaan olla naama peruslukemilla tämän uuden kirosanan kuullessani. Lapsi, joka haluaa isona työmieheksi, suuttuu julkisesta pussaamisesta ja tunnelmakynttilöistä ruokapöydässä, valitsee kirosanakseen sanan servetti.

Kyllä tässä joku logiikka on.