Viimeiset viinimarjat on kerätty, kahluuallas pesty talviteloille ja pihakalusteiden pehmusteet kannettu sisään sateelta suojaan. Olen herännyt joka yö kaatosateeseen ja on vettä tullut niskaan päivälläkin. Tänään kaivoin esille villasukat ja lämmitin takan ensimmäistä kertaa pieneen ikuisuuteen. On virallisesti syksy.

En ole ollenkaan syksyihmisiä. Harmistun joka vuosi heinäkuussa, kun mainoksissa hoetaan koulujen alkavan ja arjen koittavan. Haluaisin elää jotakin päättymätöntä aurinkoista kesäpäivää. Aina vaan uudelleen. En kaipaa mainosten lupaamaa ihanaa arkea, en pehmoisia torkkupeittoja ja sohvalle käpertymisiä. Tai uusia harrastuksia ja sisustusvimmaa.

Kaikista pahin on heinäkuussa myyntiin tulevat pallokrysanteemit. Ei syksykukkia saa myydä heinäkuussa!

Tänä syksynä minulla on enää kahdeksan rapatassua, mutta lisäksi yksi rypemistä rakastava kurahousutyyppi. V on selkeästi syysihmisiä – voi sitä onnea kun mennään aamulla pihalle ja kaikki muovilelut on täynnä vettä. Taaperokärryyn lastataan vuorotellen hiekkaa, puusta pudonneita omppuja, soraa ja lehtiä. Kun kuorma on valmis, sitä kyyditään polleana ympäri pihaa.

Tiedän oikein hyvin, että voisin vähän ottaa mallia tuosta mutkattomasta asenteesta.