Palasin viikonloppuna hetkeksi entiseen elämääni – siihen, jossa olin vastuussa lähinnä itsestä ja koiristani. Pakkasin koirat autoon ja matkasimme Polkan pentujen kasvattajan järjestämälle kesäleirille. Koulutin viikonlopun ajan agilityä, mutta ennätimme myös lenkkeillä, uida (koirat siis, minulle vesi on vielä liian kylmää) ja grillata kaikkia ihania herkkuja. Pääsin treenaamaan myös Polkan kanssa ja sain muutamia hauskoja kuviakin.

Nyt jaksaa taas kuunnella hampaita tekevän lapsen kitinää. Poskihampaiden koko rivistö näyttää puskevan samaan aikaan ikenistä läpi. Ja sen kyllä huomaa. Ja kuulee. Mutta ehkä se on oma aiheensa. Mutta siis mainio ja nykymittakaavassa tosi erilainen viikonloppu.

Ai ja V oli pärjännyt koko viikonlopun mainiosti isänsä kanssa. Miksei olisi? Välillä me äidit tehdään itsestämme ihan turhaan korvaamattomia…

Kiitos kuvista, Terhi.