Yle uutisoi ihan vastikään tutkimuksesta, jonka mukaan erilaisille bakteereille ja eläinpölylle altistuminen ensimmäisen elinvuoden aikana suojaa lasta myöhemmässäkin vaiheessa allergioilta ja astmalta. Viime vuonna uutisoitiin siitä, miten liika siivousintoilu on lisännyt lasten allergioita. Ja sitä edellisenä vuonna puolestaan siitä, miten koiraperheissä kasvaneille lapsilla on vähemmän hengitystieinfektioita ja korvatulehduksia.

Että vieläkö joku raskaaksi tuleva joutuu vastaamaan kysymykseen, mitä aikoo tehdä koiralle sitten kun lapsi syntyy? Minä en muuten joutunut. Kukaan sukulainenkaan ei uskaltanut kysyä, vaikka asia varmasti mielessä kävikin. Kolme koiraa ja vauva. Herranjestas.

Vaikka myönnettävä se on, että meillä tapahtuu kaikenlaista ällöttävää. Lapsi leikkii koirien ruokakupeilla ja kantaa koiranleluja suussaan. Tarjoaa koiralle muroa, jota koira ennättää nuolaista ja laittaa sen jälkeen nauraa räkättäen muron omaan suuhunsa. Koirat myös saattavat nuolaista lasta. Eläinlääkärissä rakas lapseni ennätti kauhaista kourallisen koirannappuloita vastaanottotiskillä olleesta kulhosta. Mutta ei kaikki ole koirien vika – nuolee se kengänpohjia ja vessaharjaakin. Raja menee juuri siinä vessaharjassa – kaiken muun kestän, mutta vessaharja on kaapin päällä.

En tiedä ovatko tutkimukset oikeassa, mutta pian vuoden ja kolmen kuukauden ikäinen V ei ole ollut kertaakaan edes kuumeessa. Että voisiko tässä oikein mennä suosittelemaan maltillista siivousväliä (kyllä meillä kerran viikossa siivotaan ihan kunnolla), maalaispihassa ulkoilua ja koirankarvoja?

Tosin ensimmäisen tutkimuksen mukaan on tärkeää altistua koirabakteereille ensimmäisenä elinvuotena. Että ei ole enää sitäkään (teko)syytä olla siivoamatta, kun vauvavuosi on jäänyt kauas taakse…