Arkihaaste
Yhtenä iltana uusien lattioiden maalaus oli edennyt eteisaulaan asti. Eteisestä kuljetaan kodinhoitohuoneeseen ja sitä kautta ulos, vessaan ja suihkuun yläkertaan. Keskeinen paikka siis. Lattia piti maalata kolmeen kertaan ja antaa jokaisen kerroksen kuivua puolitoista vuorokautta. Nyt ei puhuta betoluxin kärystä, vaan muista käytänteistä.
Homma oli kuulemma yksinkertainen, tehtäisiin vaan hyvät kävelysillat.
Meiksi ei ole mikään sellainen universuminen ketterin aerobic-kissa ja lankkuviritelmät aiheuttivat vilunväristyksiä jo etukäteen. Olin satavarma, että lankku kippaa toisesta päästä kun astun sille, vaikka ihan vaan täynnä oleva potta kädessä. Ei kipannut, vaikka lankkua pitkin roudattiin kaikenlaista, kuten esimerkiksi kuusitoista kiloa painavaa lasta. Oikeasti lapsi on paljon ketterämpi kuin minä ja kiipeili menemään pienen apinan tavoin. Pettyi tietenkin sinä aamuna, kun lankkusillat olivat vihdoin hävinneet.
Minä sen sijaan saatoin huokaista helpotuksesta. Joskus arki on vaan vähän sellaista, että jokainen pieni hankaluus voi olla se kamelin selän katkaiseva. Ja olihan sekin juhlan paikka, kun vessan ovi kiinnitettiin takaisin paikalleen. Pian kymmenen vuotta naimisissa, mutta jos yksityisyyden raja menee jossakin, niin tässä.
