Tätä en ollutkaan tullut ajatelleeksi – mitä tapahtuu jos sairastun? Ei mitään ja kaikki mitä aina muutenkin. Kotiäitibisneksessä ei saikkuja tunneta, vaan painatetaan menemään ihan samalla tavalla terveenä ja sairaana.

Olen tosi harvoin kipeänä ja silloin yritän vältellä lääkkeitä viimeiseen asti. Taudit on tähän mennessä toenneet muutaman päivän levolla, ihan turha siinä on vedellä naamaan kaiken maailman flunssalääkkeitä. Koiria olen kyllä lenkittänyt kipeänäkin, siihen tottui yksin asuessa kun vaihtoehtoa ei ollut. Mutta siis niin, muuten vaan pötköttänyt sängyssä akkainlehtien kanssa. En enää.

Eilen käytöksestäni tehtiin monta reklamaatiota. Koirat olivat aivan pöyristyneitä, kun päivälenkki korvattiin oven avaamisella ja käskyllä käydä pissalla omassa pihassa. Elukat vilkuilivat toisiaan kysyvän näköisenä ja yrittivät livistää takaovelle, sinne mistä lähdetään lenkille. Eikä vauvakaan ollut erityisen tyytyväinen mutsiin, joka makasi lattialla peiton alla ja pyysi leikkimään nätisti. Juuri kun olin vaipumassa ihanaan uneen, sain terävästä puupalikasta päähän. Ja naurua päälle.

Tällä kertaa olen juonut kaksi käsin Panadol hottia ja muita jauhemaisia pelastajia. Ihan toimivaa settiä kyllä. Kupillisen jälkeen jaksaa kummasti kontata lattialla ja leikkiä kukkuu-piilosta.

Ja etten nyt aivan liian helpolla pääsisi, tekee vauvaparka sarjaa ylähampaita tässä samalla (näin neuvolan hammashoitaja kertoi viime viikolla). Yöllä se parahtelee ja valittaa noin 15-30 minuutin välein ja päikkärit ovat samaa menoa. Lisäksi se herää joka kerta kun niistän tai yskäisen. Mutta kaikki on niin kauan hyvin, kun V ei saa tätä flunssaa. Voiko se edes olla mahdollista? Vaikka miten pesen käsiäni, olen varmasti sen sortin bakteeripesäke, että voinko edes olla tartuttamatta sitä?