Täällä on lunta! Elohopea laski pakkasen puolelle! Nyt on talvi! Ei ehkä tarvitse mainita, että olen asiasta innoissani. Tällä viikolla vaihtuu joulukuuksi, kyllä talvi on jo oikein tervetullut.

Ei sillä, että pitäisin kylmästä. Kesä on ehdoton suosikkivuodenaikani. Mutta pitkä, pimeä ja rapainen syksy on jotenkin niin uuvuttavaa. Tuntuu, ettei muuta ehdikään kuin pestä koirien tassuja ja imuroida hiekkaa lattialta.

Vaikka on talvessakin oman ei-niin-kivat puolensa. Vanhan talon vesiputket ovat vaarassa jäätyä kovalla pakkasella tai tuulisella säällä. Puulla lämmittäminen on sympaattista, mutta pidemmän päälle vähän raskasta ja sottaista. Mitäs se takan edessä ryömivän vauvan nyrkistä löytyykään, oho nokinen puunpala. Ja sehän on ennättänyt piirtää viiruja naamaankin… Niin ja lumityöt. Ekat viikot menee hyvällä fiiliksellä, mutta joskus maaliskuun alussa iskee epätoivo. Lunta on kaikkialla, eikä sitä mahdu enää kolaamaan minnekään.

Mutta silti, tervetuloa talvi!

Ovatko nämä niitä kuurankukkasia, joista Joel Hallikainen lauloi? Älkääkä jooko kysykö, mistä moinen tuli mieleen.

Aivan kuin koirakin olisivat piristyneet pakkasaamusta. Tai ehkä vain kuvittelin innostuksissani, kyllä ne jonottivat pienen ulkoilun jälkeen takaisin sisälle lämpimään…