Vauvanvaatehullutus

002.JPG

Ennen V:n syntymää tein järjellisiä vauvanvaatehankintoja lähinnä Lindexistä. Ne ovat hinta-laatusuhteelta hyviä vaatteita, osasivat ystävät kertoa. Ja kivan näköisiäkin. Ostin bodyjä ja pöksyjä ”kahdet kolmen hinnalla” -rekistä ja menin kotiin tyytyväisenä edullisen saaliini kanssa. Ensimmäisistä ostoksista on melkein vuosi aikaa. Ja homma on muuttunut ehkä valovuoden verran.

Hävettää myöntää, mutta vauvamuskarissa (mitä minä siellä oikein teen, se onkin oma lukunsa) tunnistan penskojen päältä Småfolkit, Maxomorrat, Metsolat, Dunsit, Mini Rodinit, Beau Lovesit ja vaikka sun mitkä vaatemerkit. Kyttään silmämunat pullollaan fb-kirppiksillä tiettyjä pakkosaada -vauvanvaatteita. Kaapeista löytyy vaatetta kokoon 92 saakka ja toukka on nippa nappa puolivuotias.

Ja minähän siis asun paikkakunnalla, jossa kauppatarjonta rajoittuu muutamaan ruokakauppaan.

Vastaus on tietenkin netti! Kesän parhaisiin alennusmyyntiaikoihin mies sanoi puolitosissaan, etten voi jäädä yksin kotiin netin ja pankkitunnusten kanssa. Eikä sillä ole oikeasti mitään käsitystä V:n vaatevarastoista, ukkohan on aina töissä kun päivän posti tulee. Kaapista vaan päälle ilman mitään selittelyitä. Parisuhteemme saattaa siis perustua tietyssä asiassa pieneen valheeseen.

Omasta mielestäni olen kehittynyt mainioksi lastenvaatealehaukaksi. Oi sitä tyytyväisyyden määrää, kun löytää kolmenkympin bodyn puoleen hintaan! Tai suosikkinettikaupassa on ilmaiset postikulut. Silloin pitää jo ilmoittaa mamakavereille ja pian kaikilla muillakin lähtee näpistä.

Puolustuksen puheenvuorossa todettakoon, että otan hommasta niin kauan ilon irti, kun lapsella ei ole omaa tahtoa vaatteiden suhteen. Pian se haluaa varmasti pukeutua järkyttävän rumiin tummansinisiin Cars- ja Puuhapetekuteisiin. Kivasti puettu vauva on sellaista kotiäidin arjen estetiikkaa. Ja onhan se kiva, että edes joku näyttää hyvältä, kun itse painattaa menemään ilman meikkiä ja tukka rasvaisena kotikalsareissa ja hupparissa. Että mitä jos joku aamu miettisi ihan vaikka sitä, että omatkin vaatteet näyttäisi kivoilta? Tai ostaisi parin-kolmen bodyn hinnalla jonkun ihanan uuden syysvillatakin?

Ai mutta ensin tilaan AlbaBabyn velourbodyn ihanassa kelta-ruskeassa syysvärissä.

Suhteet Sisustus Ystävät ja perhe

On siis syksy

 

035.JPG

Syksy on totta vie täällä! Tällä viikolla on satanut. Olen kulkenut villasukissa, laittanut takkaan tulet ja keittänyt sitrus-kardemummateetä. Syksyn merkkejä kaikki tyynni. Eilen ennätin tarkistamaan suppilovahveropaikkani juuri ennen pimeän tuloa. Oli siellä sieniä, poimin hätäisesti pussillisen sienipiirakkaa varten. Edellisinä syksyinä sienestin koirien kanssa suunnilleen joka päivä (metsälenkillä käytiin joka tapauksessa), mutta nyt mukana kulkeva vauva vähän rajoittaa metsään pääsyä. Niin maastonkestäviä vankkureita ei ole nähtykään, että niillä meidän sienipaikkaamme pääsisi. BabyBjörnin rintareppu oli oikein hyvä, mutta siihen tuo tyyristylleröinen ei enää mahdu. Ehkä pitäisi hankkia joku kantorinkkasysteemi?

Eikä niitä sieniä nyt niin mielettömiä määriä edes tarvitse, mutta muutama suppiskeitto ja sienipiirakka on vaan pakko saada. Periaatteessa inhoan syksyä (kaikki kaunis kuolee pois), mutta nyt olen ollut hyvällä fiiliksellä. Onko se sitten ikääntymisen merkki, että alkaa nähdä kaikissa vuodenajoissa ne kauniit puolet? Voi jeesus, niin vanha en halua olla.

065.JPG

070.JPG

082.JPG

Jäätiin tänään aamulenkin jälkeen hetkeksi pihaan ja kävin kaivamassa kameran esille. Vauva kärrättiin latoon jatkamaan päikkäreitä, ettei kastu jos alkaa sataa. Mietin ensin, että onko se jotenkin vähän kummallista, mutta sama kai se missä itkuhälärin kanssa nukkuu? Vaunujen sadesuoja pitää joo vähän sadetta, mutta V vetäisee välillä neljän tunnin nokoset ja siinä ajassa ehtii kyllä kastua koko vaunut. Maalaisilla on maalaisten keinot.

Suhteet Sisustus Oma elämä