Olen ehkä joskus sanonut, että meillä on ihan paras päiväkoti. Sanon sen taas.

Tiistaina 3-4 -vuotiaat hyppäsivät bussin kyytiin ja lähtivät katsomaan teatteriin Herra Hakkaraista. Meillä tätä kyseistä tapahtumaa oltiin odotettu ehkä pari viikkoa, koska Herra Hakkarainen on tosi kova juttu. Käytiin kesällä siellä talossa ja ollaan luettu kirjoja. Koska suutarin lapsella ei ole kenkiä, eivät lapseni teatterireissut ole olleet tähän mennessä kovin onnistuneita. Ne muutamat kerrat kun ollaan käyty, on pois pääsyä vaadittu äänekkäästi koko esityksen ajan, koska kotona ois kaikkia hommia. Tällä kertaa oli kuulemma mennyt hyvin. Lapseni sanoin piti istua paikallaan, istuin Tuomon vieressä ja piti olla ihan ihan hiljaa. Hakkaraisesta ja Masa Marsusta puhuttiin sinä iltana aika paljon.

Tällä viikolla alettiin valmistautua isänpäivään. Päiväkotiin piti toimittaa kassillinen isin vaatteita, kenkiä ja asusteita valokuvaa varten. Jos joku miettii yllätyksen paljastumista, niin se tapahtui jo. Mä laitoin tänään isi päiväkodissa sun vaatteet päälle ja sit mulla oli kengät ja lasitkin ja sit musta otettiin kuvia.

Kansainvälisen nallepäivän kunniaksi päiväkodissa vieraili nalletohtori. Meillä ei ole nalleja, joten tohtorin tarkastukseen lähti lapintuliaisina saatu husky. Pitää olla varovainen, ettei se purraa lääkäriä. Ei kuulemma ollut purrannut ja diagnoosiksi vahvistui korvakipu, joka johtui liikaa syödyistä herneistä ja hampaatkin piti harjata. Kotiin palasi päästään paketoitu husky.

Maanantaisin on aina metsäretki. Lapsille tehdään eväät mukaan (eihän se muuten ole retki eikä mikään!) ja sitten tyypit taapertaa jonnekin Aulangon kauniissa maisemissa. Oikeastaan tämän retkijutun jälkeen aloin miettiä, että mitä jos menisikin aamulla päiväkotiin, eikä töihin. Joku keksisi sulle kaikkea hauskaa ohjelmaa, tarjoaisi ruokaa ja välipalaa ja saisit ottaa päikkäritkin jos siltä tuntuu. 

P.S. Kiitos universumi, bittiavaruus ja kaikki yksisarviset, että tuo kuva haluaa ihan ehdottomasti olla nurinniskoin.