Lähestyvä joulu saa monet kantamaan kortensa kekoon jonkun sellaisen hyväksi, jolla menee vähän huonommin kuin itsellä. Niin myös minut. Tänä vuonna bongasin Joulun lapsi -keräyksen ja päätin heti, että tää on mun juttu tänä vuonna. 

Keräyksessä täytetään kenkälaatikko listan mukaisilla lapselle tuiki tärkeillä asioilla. Listalta löytyy esimerkiksi pitkähihainen paita, pipo, lapaset, villasukat, lelu, värityskirja, karkkipussi ja hammasharja. Tavaroiden tulee olla uusia. Lahjan antaja saa valita saajan sukupuolen ja iän. Minä valitsin 2-4 -vuotiaan pojan, liippaa sattuneista syistä niin läheltä.

Keräyksen järjestäjä Patmos lähetyssäätiö toimittaa lahjalaatikot valitsemilleen lapsille Romaniassa ja Moldovassa. Esitteen mukaan lapset löytyvät köyhistä romanikylistä, kouluista, sairaaloista, orpokodeista ja kehitysvammaisten laitoksista. Teksti Lahja on monille lapsille heidän elämänsä ensimmäinen sai minut harkitsemaan toisen laatikon kokoamista. Mutta niinhän se on, ei mene nallekarkit tässä maailmassa tasan.

Uskonnottomana ihmisenä valitsen yleensä sitoutumattoman väylän lahjoittaa rahaa tai tehdä ylipäätään hyväntekeväisyyttä. En halua, että rahoillani ostetaan raamattuja tai rakennetaan kirkkoja, koska sillä voisi tehdä tärkeämpiäkin asioita. Tällä kertaa päätin, etten anna uskonnon ilosanoman häiritä. Saanhan itse kerätä tuotteet ja luotan, että lahjani menee perille. Se oli puolestaan yllättävää, millaisen keskustelun omassa facessa tästä projektista jakamani päivitys sai aikaan. Joku ei osallistuisi missään nimessä uskonnolliseen hyväntekeväisyyteen ja toinen hermostui, kun uskovaisia dissattiin. Uskontoon liittyvät asiat synnyttävät vahvoja mielipiteitä, jopa Suomessa kun kyse on Euroopan köyhimmille lapsille jaettavista pahvilaatikoista.

Keräykseen osallistuminen on helppoa – lahjalaatikon voi tilata netistä (minimitilaus 10 kpl eli tässä on oiva tilaisuus tehdä hyvää koko kaveripiirin voimin) ja toimittaa oman paikkakunnan keräyspisteeseen. Mutta kannattaa olla aika nopea – keräysaikaa on 13.11. asti. Tarkemmat tiedot löytyvät tästä.

Kävin tällä viikolla ostamassa oman laatikkoni tavarat. Se oli oikeastaan tosi hauskaa. Miettiä jokaisen tuotteen kohdalla, että mistä lahjan saaja tykkäisi eniten. Ja miten hän toivottavasti ilahtuu saadessaan keräämäni laatikon. 3,5 -vuotias V kävi innostuneena ostosteni kimppuun, mutta ymmärsi nopsaan, etteivät tavarat ole hänelle. Oikeasti en usko, että yltäkylläisyydessä elävä tämän ikäinen lapsi osaisi edes ajatella, millaista on elää ilman yhtään lelua tai puhdasta vaatetta. Mutta ehkä näistä on silti hyvä jutella ja lahjalaatikko on jotenkin aika konkreettinen tapa siihen.

Olisipa muuten mahtavaa, jos tämä blogikirjoitus innostaisi sinutkin keräämään oman laatikon!