Tällä viikolla olen vihdoin tajunnut, että syksy on täällä. Viileiden aamujen jälkeen kaivanut esiin käsineet lapsen lisäksi myös itselleni, laittanut taloon lämmöt päälle ja polttanut takassa puukorillisia. Ollut vähän haikeana tästä kaikesta, sillä kesän jälkeen saapuva syksy tuntuu luovuttamiselta. 

Toisaalta olen innostunut syksyn väreistä siinä määrin, että vaahteranlehtien tuijottelun jälkeen kaipasin väriä ja marssin Finlaysonille ostamaan överin kirjavan pöytäliinan. Laitoin liinan heti keittiön pöydälle ja tunsin oloni turvalliseksi. Joku tällainen meillä oli silloinkin, kun olin lapsi.

Olen varannut lennot Lissaboniin. Suoria lentoja ei saanut mitenkään järkevästi, joten varasin lennon molempiin suuntiin vaihdolla. Ajattelin, että sehän on oikeastaan aika hauskaa istua pari tuntia lentokentällä ihan yksin ja tekemättä mitään.

Sortteerannut lapsen välikausi- ja talvivaatteet. Sovittanut ne kyseisen henkilön päälle, valokuvannut pieneksi jääneet ja ladannut kuvat paikalliselle lastentarvikekirppikselle. Eritellyt kaikki kulumat ja viat, keksinyt sopivat hinnan ja sopinut noutotreffit. Huh, sanon minä.

Nähnyt kuusi inspiroivaa tekeillä olevaa lastenteatteriesitystä. Kirjoittanut toimintasuunnitelmaa ja suunnitellut juhlia seitsemällesadalle esiteinille. Vaihtanut työkaverin kanssa perennoja istukasvalkosipuleihin.

Nukkunut aamulla kymmeneen. Edellinen kerta oli heinäkuussa. V oli yökylässä mummulassa ja meillä ihan vaan tavoitteena ottaa iisisti ja nukkua aamulla pitkään. Onnistui.

Oppinut, että sänky voi maksaa 25 000 euroa. Tämä tieto tarttui matkaan huonekalukaupassa sänkyostoksilla. Ihan niin kalliiseen ei kuitenkaan päädytty, haha.

Todennut, että lehtikaali ei ole edelleenkään minun juttuni. Siitä tehty pesto maistuu saunavihdalle ja lehtikaali ns. sipsit kitkerälle, vaikka eivät edes palaneet.

Tutustunut uuteen apinaan eli Monkey 47:aan. Tuli muuten hyvä geetee. Ja tästä samaisesta syystä haaveillut jääpalakoneesta.

Yhteenvetona voisin todeta, että oikein hyvä viikko. Olkoon seuraavakin.