Päivä 3-vuotiaan ehdoilla

093.JPG

084.JPG

108.JPG

112.JPG

Tuollainen keväällä 3 vuotta täyttänyt on siitä hauska kaveri, että sillä alkaa jo olla mielipiteitä. Toisinaan näistä mielipiteistä on enemmän haittaa kuin hyötyä, mutta yleensä lapsen ajatukset ja oivallukset on tosi hauskoja. Kuten vaikka eilen, kun pidin keskellä viikkoa ylityövapaan ja suunniteltiin päivä kuten V halusi. Ja hieno päivä siitä muuten tulikin.

Tytöt. Lähdettiin heti aamiaisen jälkeen leikkimään V:n ystävien kanssa. Lapsia oli yhteensä kahdeksan (ja tyttöjen lisäksi myös poikia, mutta V on aina menossa katsomaan tyttöjä), käytössä iso piha, leikkimökki ja kahluuallas. Välillä pillimehua ja keksejä. Kaksi tuntia meni ihan siivillä ja me aikuiset saatiin jopa juoruta keskenämme. Tästä ei ole julkaisukelpoisia kuvia, sillä lapset olivat suurimman osan aikaa nakkena.

Lounas. Kotimatkalla käytiin ostamassa nakkicroissantti (ennen mietin kuka niitä syö, en mieti enää), manteleita, vesimeloni, herneitä ja paketti mehujäitä.

Allas. Autosta heräämisen ja lounaan jälkeen täytettiin uima-allas. Pool boy hoiti itse koko homman, itse makasin tuolissa seuraamassa tapahtumaa.

Musa. V toimi deejiinä ja vaihteli levyjä soittimeen. Tanssi mukana ja annoin rakentaa rummut koirien ruokakupeista ja kaivaa kauhat ja vispilät rumpukapuloiksi.

Tatuoinnit. Päivän päätteeksi otettiin tatuoinnit. V valitsi itselleen käärmeen ja mulle perhosen. Isi sai palmuja, muttei päässyt kuvaan.

Iso pyörä. Käytiin myös koko perheen voimin pyörälenkillä. Eikä millään potkupyörällä, vaan isojen poikien polkupyörällä. Vähän vielä vaatii muistuttelua, että V hoksaa sekä polkea että ohjata. Muuten näillä kapeilla hiekkateillä saattaa humahtaa ojaan.

Näitä päiviä kaivataan ihan ehdottomasti enemmänkin.

Hyvinvointi Mieli Lasten tyyli Vanhemmuus

Kesä, jarruta vähän!

049.JPG

050.JPG

010.JPG

025.JPG

043.JPG

046.JPG

037.JPG

Heinäkuun viimeinen viikko on alussa ja mieleen hiipii paniikki. Tässäkö tämä kesä nyt oli? Parhaita kesäkelejä odotellaan edelleen, mutta onhan elokuu jo vähän lopun alkua.

Kesä on mennyt ihan pikakelauksella. Juhannus, pionit, ruusut, kasvimaan retiisit ja mansikat. Viinimarjat ovat kypsyneet ja uudet perunat melkein syöty. Viljapellot muuttuvat kovaa vauhtia keltaisiksi. Maalla asiat ovat konkreettisia.

Haluaisin ennättää vielä torikahveille, miehen vanhempien mökille saunomaan, terassille ja uimaan. Pitää puutarhajuhlat ja käydä jossakin kesäkaupungissa. Ikkunat pitäisi pestä ja matot kanssa.

Mutta yhtä arkista asiaa minä odotan. Oman päiväkodin aukeamista. Tämä viikko meni varahoitopaikassa ja se osoittautui lievästi sanottuna katastrofiksi. V on ollut päiväkotiuransa ajan aika reippaalla mielellä hoitopaikan suhteen, mutta joutuminen vieraiden aikuisten ja lasten keskelle ihan outoon paikkaan näyttää olevan liikaa. Päivä on alkanut ja päättynyt itkuun siitä, ettei lapsi halua mennä päiväkotiin. Olen metsästänyt lasta pitkin puskia sekä kotipihassa että päiväkodin parkkipaikalla. Perustellut hoitoon menemistä ja huhuillut hoitajia auttamaan minuun takertuvan paniikissa huutavan lapsen kanssa. Paniikin, joka vain paheni aamu aamulta.

Ensi viikolla yritetään mennä poikkeusjärjestelyillä ja seuraavalla oma päiväkoti on taas avoinna. Luojan kiitos. Lupaan arvostaa kahta asiaa erityisen paljon – työmatkan varrella sijaitsevaa päiväkotia ja sen ihania hoitajia.

Hyvinvointi Sisustus Mieli Lasten tyyli