Juhannus lapsuuden huudeilla

179.JPG

039.JPG

062.JPG

079.JPG

097.JPG

125.JPG

 

164.JPG

193.JPG

225.JPG

263.JPG

307.JPG

313.JPG

319.JPG

145.JPG

Tein viikonloppuna paluun lapsuuden juhannuksiin. Me asutaan maalla, eikä siksi ole tarvetta lähteä juhannuksena minnekään. Yleensä meille on tullut talon täydeltä vieraita ja ollaan vietetty keskikesän juhlaa meillä. Tänä vuonna ketään ei ollut tulossa ja päätettiin hoitaa kesän sukulointireissu Keski-Suomeen juhannuksen yhteydessä. Napattiin matkalla kyytiin mun 90-vuotias mummo ja suunnattiin nykyisin mun vanhempien hostaamalle metsätilalle.

Siellä oli juhannuskoivut ovenpielessä, kala savustumassa ja mansikkakakku tekeillä. Sauna lämpesi ja heitin talviturkin pihalammikossa.

Löysin V:lle oman vanhan froteisen saunatakkini jostakin 80-luvun alusta ja laatikollisen muovieläimiä, joilla olin leikkinyt lapsena. Äiti komensi tiskaamaan aina kuten ennenkin. Mummo kertoi samat jutut ja hetken aikaa tuntui siltä, ettei mikään ollut muuttunut.

Kaikesta huolimatta tai ehkä juuri siksi hyppäsin sunnuntaina enemmän kuin iloisena aikakapseliin autoon ja hurautin takaisin nykyiseen elämääni. Siihen, jossa minä saan päättää koska syödään tai mennään nukkumaan ja saako lapseni myrkytyksen, jos syö kahtena päivänä peräkkäin nakkeja.

Mutta siis hyvä juhannus. Hyttysiä olisi voinut olla vähän vähemmän.

Hyvinvointi Mieli Lasten tyyli Vanhemmuus

Isojen poikien sänky

sänkyrajattu.jpg

026.JPG

038.JPG

040.JPG

051.JPG

Hurraa, lapseni on vihdoin päässyt pois pinnasängystä! Tässä oli muutama muuttuja matkassa, mutta syksyllä ostettu sänky on vihdoin kunnostettu ja täällä meillä. V:n oma huone odottaa vielä pintoja, eli sänky laitettiin pinniksen paikalle meidän makkariin.

3-vuotias pinnasängyssä nukkuja herätti toisinaan vähän huvittuneita ilmeitä. Minä taas ajattelin että miksipä ei, lapsi mahtui vielä pinnikseen oikein hyvin. Ihme ja kumma, ettei muuten kiipeilyssä ansioitunut lapsi kiivennyt kertaakaan itse pinniksestä. Tai kiipesi, jos meidän sänky oli hilattu pinniksen viereen, mutta ei muuten. Hyvin palvellut sänky siirtyykin ihan lähipäivinä toiseen osoitteeseen odottamaan V:n serkun syntymistä.

Sänkyhomma oli vähän pitkissä kantimissa useastakin syystä. Ensin odotettiin V:n oman huoneen valmistumista. Odotellessa alettiin etsiä sopivaa sänkyä. Halusin puisen maalatun sängyn, jossa ajan patina saa näkyä. Yritin ensin metsästää sellaista vanhaa päästävedettävää talonpoikaishenkistä sänkyä, mutta homma kävi aika mahdottomaksi. Olin puhunut asiasta V:n mummille eli äidilleni, joka soittikin kirpputorikierrokselta löytäneensä hyvän puisen sängyn. Kuva (kiitos nykyaika ja kamerapuhelimet!) paljasti sängyn juuri sellaiseksi kasarihenkiseksi mäntyviilupintaiseksi, kuin olin pelännytkin. Lopulta sanoin äidille, että jos hän oikeasti jaksaa hioa ja maalata sängyn, niin siitä vaan.

Ja jaksoihan hän. Toukokuussa mummilavisiitillä V:tä odotti ihan mahdottoman hieno keltaiseksi maalattu iiiiiiisojen poikien sänky. Kädentaitoni tietäen mummi oli ommellut myös sängynpeiton ja ison koristetyynyn.

Uuteen sänkyyn siirtyminen sujui tosi sutjakkaasti. Ekana iltana sieltä huudeltiin palvelua (vettä, potalle, silitystä, pinni tukkaan) tunnin verran, seuraavana enää alle puoli tuntia. Ja sitten oltiinkin jo normaalissa rytmissä. V itse on tosi polleana uudesta sängystä. Vanha oli kuulemma ihan vauvojen juttu.

Jos tee se itse -henkinen sänky kiinnostaa, niin vastaavia pyörii kirppareilla ja tori.fi:ssä 20-50 euron hintaan. Kunnostus on tietty oma lukunsa, mutta tällä menetelmällä sängystä saa ainakin ihan sen värisen kuin haluaa.

Koti Sisustus Lasten tyyli Vanhemmuus