Pizza voittaa arkiruoka-ahdistuksen

IMG_20170902_193816.jpg

IMG_20170902_171019.jpg

IMG_20170903_224716.jpg

On arkiruokakeittokirjoja, viiden päivän ruokasuunnitelmia, ennakointia ja ruokapaniikin välttämistä.

Ja sitten on meiksi, jolle iskee aina sama paniikki työpaikan ja parkkihallin välissä sijaitsevassa ruokakaupassa, kun päiväkodin sulkeutumiseen on noin puoli tuntia aikaa. Voisin ennakoida, kyllä. Ja toisinaan ennakoinkin. Sitten on päiviä, jolloin mennään rapeilla kalapaloilla, kasvisjauhispullilla tai savulohipastalla. Nekin ovat hyviä päiviä.

Tälle maanantaille suosittelen nopsaan valmistuvaa pizzaa. Nirsohko jälkikasvukin on innoissaan, kun saa täyttää omansa ihan itse. 

Osta siis kaupasta:

paketti valmiita pizzapohjia (pakaste)
Mutti-tomaattimurska (valkosipuli-yrtti)
tomaattipyree-tuubi
juustoraastetta
kinkkusuikaleita
tuoreita herkkusieniä
säilöttyä maa-artisokkaa
kylmäsavulohta
mozzarellaa
aurajuustoa
tai mitä ikinä keksitkin

Kotiin tullessa laita ekana porisemaan tomaattikastike. Kaada murska kattilaan, purista sekaan reipas viiru tomaattipyrettä, mausta hunajalla, mustapippurilla ja tuoreilla yrteillä jos haluat. Anna kiehua niin kauan kun on aika täyttää pizzat.

Anna jokaisen täyttää oma pizzansa. Vaikka siitä tulisi miten hullunkurinen tahansa tai juustoraastetta ja kinkkusuikaletta olisi pitkin lattioita (koira on tässä kohtaa kätevä).

Lopuksi voit onnitella itseäsi. Tästäkin maanantaista selvittiin.

Perhe Lasten tyyli Vanhemmuus Höpsöä

Jonnekin kadonneet kesäpäivät

018.JPG

058.JPG

061.JPG

064.JPG

068.JPG

074.JPG

087.JPG

Minä niin odotin kesän saapuvan ja yhtäkkiä huomaan, että se menikin jo.

Odotin lämpimiä iltoja, kun koiran voi iltapissattaa t-paidassa. Aamuja, joina ei tarvita pitkähihaista. Monta peräkkäistä aamua, jolloin verhojen takana paistaa aurinko. Että olisin unohtanut sadevaatteiden säilytyspaikan. Tunnetta pitkästä, päättymättömästä kesästä.

Ja sitten syksy onkin jo täällä. Iltalenkillä tarvitaan hanskat ja ilmassa tuoksuu kypsyvät omenat. Miten tässä nyt näin kävi?

Me palasimme arkeen maanantaina, kun toinen kahden viikon kesälomapätkistäni päättyi. Ennätimme vielä nauttia aurinkoisista päivistä, tehdä eväsretkiä lähimetsään, nukkua niin pitkään kuin huvittaa (eli puoli kymmeneen, kiitos ihana lapseni), nähdä ystäviä ja kyllä, pestiin ikkunatkin. Hyvä me.

En ole siltikään ihan varma, jaksaako tällä aurinkomäärällä luovia päiväkodin, työpaikan ja kodin muodostamassa kolmiossa koko syksyn. Huolehtia goreteksit, softshellit, viikkopalaverit, makaronilaatikot ja koiran eläinlääkärin. Vaikka jaksaahan sitä lopulta. Pitää vaan olla kiltti sille tärkeimmälle ihmiselle eli itselleen. Juoda sohvalla teetä, vaikka pitäisi siivota.

Ehtii sitä huomennakin, on ehkä paras muistettava tässä ruuhkavuosimeiningissä.

Perhe Mieli Vanhemmuus Ajattelin tänään