Retkellä

098.JPG

084.JPG

092.JPG

099.JPG

106.JPG

110.JPG

143.JPG

146.JPG

Sateisen viikonlopun jälkeen aurinko näyttäytyi jälleen maanantaina (tietenkin!). Me ei jääty odottelemaan aikoja parempia, vaan lähdin vähän aikaisemmin töistä ruokakaupan kautta päiväkotiin. Nopsaan iltaruoka tulille ja eväät tekeille. Otettiin koirat matkaan ja lähdettiin metsäretkelle.

Lapsen suostuttelu lenkille mukaan pimeinä talvi-iltoina on enää muisto vain. Nyt V haluaa lähteä mukaan ja ajaa potkupyörällään kovaa vauhtia. Vähän se on sellaista kuumottavaa off road -meininkiä, mutta vahingoilta on toistaiseksi vältytty. Potkupyöräilijän tasapaino on aika huikea ja pyörällä rullaillaan pitkiä matkoja jalat kyytiin nostettuina.

Ajettiin pyörällä kunnes maasto muuttui liian pusikkoiseksi. Jätettiin pyörä odottamaan (näin meillä maalla) ja jatkettiin jalkaisin. Kerättiin kesän ekat metsämansikat ja pysähdyttiin evästauolle laavulle. Tee, mehu, donitsit ja vesimeloni maistuvat niin paljon paremmilta kannon nokassa nautittuina. Koirillekin oltiin otettu mukaan koirankeksejä.

Eväiden jälkeen annettiin koirien vielä juosta hetken aikaa ja lähdettiin kohti kotia.

Leikkipuistoon meillä maalla pääsee aika harvoin, mutta onneksi on metsä. Omasta lapsuudestani muistan erityisesti metsäretket isin kanssa ja sen, kun metsästettiin mielikuvituksen tuottamia leijonia. Toivottavasti retkistä jää muisto myös omalle lapselleni. 3-vuotias alkaa jo olla pätevä metsien mies. Tänään kyyhkyn kujerrus sai heti aikaan tyytyväisen lajibongauksen. Pojasta polvi paranee, vai miten se nyt meni – V:n mummi nimittäin epäili kyyhkyn kujerrusta pöllön huhuiluksi.

V:n hiirireppu Misaki Kawai/ Tiger. Reppu saatu blogin kautta.

Hyvinvointi Mieli Lasten tyyli Vanhemmuus

Kesä – uhka vai mahdollisuus?

026.JPG

Ennen lapsen syntymää minulla ei ollut mitään hajua siitä, että on jotain sellaisia sinällään hienoja asioita, mutta ne eivät lähde vaatteista yhtään millään. Kuka aikuinen nyt saisi jatkuvasti porkkanaa rinnuksille? Tai tekisi banaanilla homeelta näyttäviä jälkiä vaatteisiinsa? Hinkkaisi polvensa ruohonvihreiksi tai painelisi voikukilla ikuisia leimoja housuihinsa?

Olin oikeastaan nauranut kaikille tahranpoistovinkeille. Marttojen humputuksia. Laitan pyykit koneeseen ja puhdasta tulee. Olin tapellut korkeintaan jonkun punaviiniroiskeen kanssa.

Mutta niinhän se nyt vaan on, että voikukan varsien nesteestä tulleet jäljet eivät lähde millään pois. Eivätkä tiettyjen saippuakuplaliuosten jättämät laikut. Käsidesi tekee kuulemma sekin läikkiä vaatteisiin. Pasta bolognese on klassikko valkoisessa paidassa, banaanin, avokadon, kaakaon ja ruohonvihreän kanssa saa joskus säätää. Yksi on kuitenkin ylitse muiden – auton vetokoukussa oleva musta rasva. Sitä ei muuten saa vaatteista pois yhtään millään.

Facebookin lastenvaateryhmissä tahranpoistovinkit tiedetään. Ja ne lähtevät ihan uusille leveleille. Mustikka lähtee kaatamalla kuumaa vettä päälle ja mustekynä hiuslakalla. Tahrat saattavat haalistua auringossa. Jos ihan kamalan paha tilanne tulee, niin hierotaan sappisaippuaa, lisätään pinkkiä (lue: Vanish), kuohutetaan etikalla ja laitetaan koneeseen. Pinkki on tehokas, mutta voi viedä värit mennessään. Serton, Dr. Beckmannin ja Lidlin omaa tahrasuihketta voi myös kokeilla.

Olen ihan sekaisin kaikesta tästä informaatiosta. Laitan edelleen vaan pyykit koneeseen ja toivon parasta. Usein se riittää.

Mutta paremmat housut olen sen sijaan älynnyt ottaa sivuun ja laittanut odottamaan aikoja rauhallisempia eli syksyä. Tahrat nyt vielä menee, mutta epäonnisen potkupyöräilyn jälkeisiä riekaleita alkoi olla vähän liikaa. Ostin H&M:ltä kasan nyörivyötäröllisiä farkkuja ja reisitaskuhousuja. Niillä muuten kestää kaatua ja ellei kestä, on vahinko kymmenen euron luokkaa.

Miten siististi teillä ulkoillaan? Tai suhtaudutaan toivottomiin tahroihin ja hajonneisiin vaatteisiin?

P.S. Täältä muuten löytyy ne ihan oikeat vinkit tahrojen poistamiseen.

Perhe Lapset Lasten tyyli Vanhemmuus