On se aika vuodesta, kun pohdinta opettajien ja lastentarhanopettajien muistamisesta on ajankohtainen. Joku puhuu lahjomisesta ja on sitä mieltä, että päiväkotimaksu riittää. Toinen haluaa osoittaa kiitollisuutta ostamalla jotakin arvokasta. Yksi vie viinipullon ja toinen heiluttaa heristävää sormea lahjapulloille. Aihe herättää paljon mielipiteitä.

Muistan itse, miten oli ihanaa viedä opettajalle kukka lukuvuoden päättyessä. Sain valita kukan puutarhalta, eikä valinta ollut koskaan helppo. Myöhemmin oma opettajani oli mies, enkä muista yhtään, veinkö hänelle lahjaa tai mitä annoin lahjaksi. Ehkä saatoimme kerätä yhdessä koko luokan kanssa kimppalahjan. Sen muistan kyllä, kun ysiluokka päättyi ja ostimme luokanvalvojalle kotiviinitynnyrin ja kaikki muut tykötarpeet. Mahtoi olla mukava lahja.

Meidän ensimmäinen päiväkotivuosi päättyy pian ja halusin ehdottomasti muistaa ihania hoitajia. Heitä on koko päiväkodissa viisi ja kaikki hoitavat kaikkia lapsia. Viisi lahjaa siis. Kolme heistä on naisia ja kaksi miehiä. Tehtävä ei ollut kovin helppo.

Lopulta päädyin tilaamaan täältä aiheeseen sopivat tarrat ja rakentamaan lahjat tarrojen ympärille. Tarrat ovat niin suloiset, että tuli melkein tippa linssiin kirjekuorta avatessa. Haettiin V:n kanssa lähipuutarhalta kukat tädeille ja ruukkupaprikat sedille. Vähän sukupuoliroolitettua, mutta saa olla tällä kertaa. Loput tarvikkeet eli ruukut, kasvien nimikyltit ja lahjakassit löytyivät Tigeristä. Kortit olin ostanut jo aiemmin. V piirsi niihin kuvia ja kirjoitin jokaisesta hoitajasta jotakin. Sankarimme antoi varsin mielenkiintoisia lausuntoja hoitajistaan. ”Paistaa poks poks pannukakkuja” ja sitä rataa.

Onhan se lukuvuodenpäätöskukka (tai paprika) nyt vaan aika klassikko.