Kotipäivä

kotipäivä.jpg

Vietettiin perjantaina V:n kanssa kotipäivä. Täydellinen päivä, joka sai minut kaipaamaan menneitä kotona vietettyjä vuosia.

Kaikki alkoi siitä, kun lapseni yrjösi torstai-iltana. Neljä kertaa putkeen silleen kun lapset nyt yrjöää, ilman mitään ennakkovaroituksia. Pari hassua tuntia ja tyyppi pyysi iltapalaa. Annoin pelkkää omenamehua ja vuorasin sängyn kylpypyyhkeillä. Aamulla sängystään heräsi hyvällä fiiliksellä ollut pikkumies, jolla oli karmiva aamiaisnälkä. Koska oli ihan selvää, ettei myöhäisillassa yrjönnyt lapsi kuulu seuraavana päivänä päiväkotiin, jäimme kotiin. Minulla oli tosin hurjan huono omatunto siitä, että lintsaan tällä tavalla töistä (!!!).

Syötiin aamiainen kaikessa rauhassa ja mentiin ulos leikkimään. Istuin aamuauringossa teekuppi kädessä miettimässä, otinko oikeasti kaiken irti menneistä kotivuosista (vuosi sitten ajattelin, että se on joko töihin tai hullujenhuoneelle). Käveltiin koirien kanssa puutarhalle hakemaan kesäkukkia ja istutettiin ne terassille. Kerättiin nokkosia ja paistettiin nokkoslettuja. Pelattiin kaikkia pelejä, juotiin teetä ja omenamehua ja syötiin keksejä. V oli koko päivän ihan täynnä rakkautta ja toisteli äiti, rakastan sinua.

Ja sitten nukuttiin yhdessä kahden tunnin päikkärit.

Viimeinen kohta todistaa sen, että ilmassa todellakin oli jotakin erityistä. 

Suhteet Oma elämä Lasten tyyli Vanhemmuus

Just nyt vituttelee

044.JPG

Muakaan ei haastettu mukaan negatiivisuushaasteeseen, mutta kiitos toimistolla istutun erittäin nihkoisen työpäivän lähden siihen mukaan kutsumattakin.

Eniten vituttelee just nyt:

1. Allergia. Näemmä ihminen voi tulla vanhoilla päivillään allergiseksi koivulle. En ole nukkunut viikkoon, yskinyt vaan ja niistänyt kaiket yöt. Lääkäriin en tietenkään mene, koska pää ei ole kainalossa. Sen sijaan testaan miehen valtavaa allergialääkevalikoimaa ja etsin sieltä minulle parhaiten sopivat napit.

2. Töissä ja päiväkodissa kiertää yrjötauti. Menin joka ilta nukkumaan yskimään ajatellen, että ens yönä se iskee mulle. Tänään se sitten iski lapseen. Tietenkin juuri sillä viikolla, kun lauantaiksi on sovittu lapsen mummulakeikka, kutsuttu ystävät kylään ja ostettu stand up -liput. Oon ihan satavarma, että se oon lauantaina minä, kuka yrjöää.

3. Kaupunkihipstereiden villivihannessekoilu. ”Ihmiset eivät ymmärrä, mitä aarteita heidän pihallaan kasvaa”. Aion edelleen keittää hollandaisen kaveriksi parsaa, enkä maitohorsmaa. Mutta jos haluatte, niin tulkaa ihmeessä hakemaan vähän nokkosta, vuohenputkea ja voikukkaa. Jos otatte juurineen, tarjoan vaivanpalkaksi jonkun trendibissen.

4. Pyykkikoneessa on aina nenäliina. Ihan aina. Miten saatana sentään se voi olla mahdollista, vaikka skannaan kaikki taskut ja jopa hihansuut?

5. Sahanpurua on kaikkialla. Kuvitelkaa että asuisitte raksatyömaan keskellä. Aika pitkään jatkuneen sellaisen. Illalla suihkuun mennessä varpaat on täynnä purua, perse kolahtaa sirkkelinkulmaan ja pää katosta roikkuvaan jatkojohtoon. Mutta ei kuulkaa Roomaakaan päivässä rakennettu.

6. Se, ettei kapasiteetti riitä iltaisin mihinkään järkevään. En edes muista, koska olisin viimeksi lukenut kirjan. Keskittymiskyky riittää nykyisin akkainlehtien juttuihin, ellei ne ole liian pitkiä. Muuten harpon kappaleesta toiseen. Joskus toivon, että saisin tiedostavan lukioaikaisen pääni takaisin, edes muutamaksi viikoksi.

7. Ja näin kympiltä illalla päätän listauksen sillä, etten pääse ikinä ajoissa nukkumaan. Nytkin meinasin vielä viikata pyykit kaappiin, ripustaa seuraavat kuivumaan, roudata roskat ulos, pissattaa koirat, käydä suihkussa ja roikkua vielä vähän netissä. Ihan toivotonta. Ja aamulla väsyttää niin sairaan paljon.

Suhteet Oma elämä Vanhemmuus Ajattelin tänään