Tallilla

133.JPG

117.JPG

134.JPG

147.JPG

Mitä kaksi heppahullua mutsia tekee lauantaiaamuna? Vie lapset ponitunnille, tietenkin.

Meidän lähellä sijaitseva ratsastuskoulu järjestää lauantaisin lapsille ponitunteja. 20 minuuttia ja taluttaja kuulostaa oivalta tavalta testata, innostuuko juuri minun lapseni ratsastamisesta. Oikeastaan 20 minuuttia kuulosti 3-vuotiaille ensikertalaisille sen verran pitkältä ajalta, että päätimme laittaa sen vielä puoliksi. Eikä oikeasti ollut edes mitään takeita siitä, suostuuko toinen tai kumpikaan kiipeämään ponin selkään.

Suostuivathan ne. Jalustimien säätäminen sai vähän kulmat kurttuun ja V halusi ihan ehdottomasti antaa ystävänsä E:n ratsastaa kierroksensa ensimmäisenä. Mutta voi sitä leveää hymyä, mikä ponin selässä istuvan pienen miehen kasvoille levisi. En saanut edes pitää jalasta kiinni, ainoastaan kulkea vieressä. Ja kymmenen minuuttia per naama oli oikein sopivasti.

Lopuksi saatiin viedä Helga-poni talliin ja harjata se. Pienet ponityypit hoitivat homman muutamassa minuutissa ja kiirehtivät sen jälkeen ulos keinumaan. Eikä niitä olisi saanut millään lähtemään kotiin. Mietin, että keinuminenko tässä oli parasta, mutta autossa minulle onneksi kerrottiin, että oli ihanaa ratsastaa.

Siinä lasten keinuessa mietittiin ystäväni kanssa, olisiko meillä ruuhkavuosisuossa tarpovilla aikaa ja rahaa varata säännöllinen ratsastustunti. Olisi ihan parasta pystyä harrastamaan jotakin kerran viikossa. Tultiin siihen tulokseen, että toistaiseksi meiltä puuttuu tuota ensiksi mainittua. Ehkä tuonnempana. Lasten harrastuksiin on sen sijaan aikaa ja rahaa. Niinpä.

Tai siis ei 3-vuotiaalla V:llä ole vielä mitään harrastuksia. Päiväkodissa ja arkirutiineissa on ollut syksystä lähtien ihan tarpeeksi harrastamista. Mutta jossain vaiheessa tämäkin asia tulee ihan varmasti ajankohtaiseksi. Eikä ratsastus olisi ollenkaan hullumpi harrastus eläimistä pitävälle motorisesti taitavalle ja omia rajojaan sisukkaasti testaavalle lapselle?

Kotiin päästyään lapsi ilmoitti painokkaasti haluavansa hevosen. Niinpä niin lapseni. Äitisi on halunnut oman hevosen viimeiset noin kolmekymmentä vuotta.

Hyvinvointi Mieli Lasten tyyli Vanhemmuus

Ihan eka kuva

021.JPG

027.JPG

029.JPG

V on ihmetellyt ja ihaillut isänsä tatuointeja niin kauan, että päätin ostaa pikkutyypille omat. Siis siirtokuvatatuoinnit. 

3-vuotiaan mielenliikkeet tietäen vastaanotto ei yllättänyt. Ensin suututtiin kun kuvia ei voinut laittaa paperille ja myöhemmin siitä, kun kuva ei lähtenyt kädestä pois (vaikka siis lähtee se pesemällä saippuavedellä). Alkuahdistuksen jälkeen kuva on hyvä ja siitä ollaan ylpeitä. Aiotaan esitellä sitä päiväkodissa.

Djecon tatuoinnit on helppo kiinnittää ja ne on dermatologisesti testattu. Ei tullut mitään ihoärsytystä ainakaan meillä. Tilasin kuvat Pop up kemujen nettikaupasta, mutta stadilaiset tietty kipaisee kätevästi kivijalassa. Tilaamisesta seuraavana arkipäivänä postilaatikosta löytynyt paketti oli niin ihana, että jo siksi kannattaa tehdä tilaus. Onhan se nyt hyvä löytää välillä laskujen ja mainosten seasta jotakin kaunista.

Ylläri muuten, että kuvista valittiin juuri dinosaurus. Voi rrrräyh, miten ne on kova juttu just nyt. Kiitos Mini Rodini niin paljon, että tämän kevään kuoseista löytyy dinosaurus. Sivukiitos lähtee Lindexille, hyvät ja järjellisen hintaiset sauruslegginssit teillä.

Perhe Lapset Lasten tyyli