Laskiainen, mikä oivallinen syy kerätä yhteen lähipiirin lapsiperheet aamupäivän mäenlaskuun. Lapsiperheet siksi, että lapsettomina vuosina en ainakaan itse olisi liikahtanut sunnuntaisin minnekään ennen puolta päivää. Nykyisin aamukymmenen on ihan varteenotettava kokoontumisaika.

Aamupäivän ohjelmassa oli mäenlaskua, hodareita, laskiaispullia ja kuumaa kaakaota. Yleistä hengailua ja kuulumisten vaihtamista. Tärkeitä ihmisiä ennättää nähdä niin kovin harvoin. Vaikka toisaalta tällaisen härdellin jälkeen en edelleenkään tiedä, mitä kenellekin kuuluu. Mutta hauskaa oli ja meitä oli melkein 30 henkeä.

Edellisenä iltana satanut lumi oli muuttunut yön aikana vetiseksi sohjoksi ja keli oli aika kamala muutenkin, sellainen kylmän kostean kolea. Mutta mäkeä päästiin laskemaan meidän pellolla ja se on pääasia. Laskuvälineenä käytettiin kaikkea liukurista pulkan kautta stigaan ja taaperokärryyn. Pellon reunaan ilmestyi kolme lumiukkoa ja yksi lumikoira. 

Muutaman tunnin laskiaisriehan jälkeen vieraat lähtivät kotiin päikkäreille. Meillä sohvalle nukahti ainoastaan raitisilmamyrkytyksen saanut mies, V siirtyi varovaisesti nukkuvan isänsä kainalosta keittiön puolelle.

Tällaisten päivien jälkeen sitä miettii, että miksi näe ystäviään useammin. Eihän se oikeasti tarvitse mitään muuta, kuin ajan ja paikan, tarjoilutkin hoituvat kätevästi nyyttäriperiaatteella. Jos pelkää ettei sisätilat riitä, on ulkoilma aina hyvä vaihtoehto. Kakaroita pitää ulkoiluttaa joka tapauksessa, eikä se raitis ilma itsellekään huonoa tee.