Syyskuun ihanan lämpimät päivät saivat tuudittautumaan jonkun sortin ikuisen syksyn skenaarioon – ainakin meiksille tämän viikon pakkasaamut tulivat hienoisena yllätyksenä. Raaputin maanantaina auton ikkunoita parkkikiekolla ja unohdin pakata lapselle välihaalarin päiväkotiin (vuosisadan morkkis). Loppuviikkoa kohden olen suoriutunut paremmin, vaikka oma villakangastakki on edelleen jossakin kaapin kätköissä. Ehkä sitten viikonloppuna.

Yhtäkkisen viilenneet kelit laittoivat hetkeksi paketin sekaisin lapsen varustuksen kanssa. Kylmä on, muttei kuitenkaan vielä oikeasti talvi (aamulla pakkasta on ollut kuutisen astetta ja iltapäivällä lämmintä vajaa kymmenen astetta). Päiväkodin pihaa seuratessa en ole ainoa varusteita arpova. Jollakin lapsella on toppatakki, suurella osalla välikausihaalari, toisella lenkkarit, kolmannella talvikengät ja neljännellä kumpparit. Ja facen lastenvaateryhmässä tapeltiin jo äänekkäästi siitä, onko parempi palelluttaa lapsi välikausihaalarissa vai hikoiluttaa märäksi topassa.

Tämä viikko ollaan menty ylimmän kuvan kamppeilla. Joku välimallin pipo pitäisi kyllä hankkia, siis trikoisen ja kunnon talvipipon välimaastosta. Kuvan kamppeet haalari Molo kids/ välihaalari Racoon/ pipo Metsola/ huivi Papu/ kengät Crocs/ rukkaset Reima tec.

Miehen kauhistukseksi menin hankkimaan Crocsin (ei kuulu ko. henkilön suosikkibrändeihin) välikausikengät ja ne ovat olleet oikein hyvät. Varsiosa on kevyen topattu ja itse kenkä vähän kumpparihenkinen. Kengät ovat kevyet ja helpot laittaa jalkaan. Tein hankinnan Crocsin omasta nettikaupasta, jossa kengät ovat olleet pitkin syksyä alessa. Tällä hetkellä näyttävät olevan normaalihintaiset. 

Tänään iltalenkille lähtiessä oli niin kylmä, että välikausikamppeet sai kaivaa myös koiralle. Polkka on herkästi paleleva ja ennemmin näen takin pukemisen vaivan, kuin katson surkeaa katkarapua. Lopulta koirat juoksivat pitkin metsää jonkun mahtavan hajun perässä, että tuskin oli kylmä. Maissi palasi takaisin muutaman kierroksen jossain erittäin haisevassa pyörähtäneenä. Kiitos tästäkin rentouttavasta iltalenkistä, koiraystäväni!

Jos lähestyvä talvi yllätti minut, teki se saman myös pergolassa kiipeilevälle villiviinille. Köynnös ei ennättänyt saada edes punaista ruskaväriä, vaan muuttui yhdessä yössä rehevästä vihreästä totaalisen paleltuneeksi ruskeaksi käppyräksi. Ajatukseni lähestyvästä talvesta ovat yhtä hämmentyneitä kuin villiviinillä – pakkasin viime viikolla kesämekot pois ja nyt ensilumi voisi sataa koska tahansa. Jotain pientä hidastusta näihin vuodenaikoihin, jooko?