Paljon neuvoja neuvolasta

Olen marmattanut jo pidempään, etten ole saanut koskaan neuvolasta mitään järjellistä neuvoa. Jo raskausaikana minut onnistuttiin pelottelemaan puolikuoliaaksi kun maha ei muka ollut tarpeeksi iso, mutta ei me laiteta sairaalalle mihinkään tutkimuksiin kun viimeksikin laitettiin turhaan ja tuli sanomista. Ellen ollut huolissani neuvolaan mennessä, olin sekaisin huolesta sieltä poistuessa.

Vauvan kanssa homma on mennyt asteikolla mitä kuuluu, eihän masenna, pituus, paino, päänympärys ja oliko kysyttävää. Jossain imettämisen alkuvaiheessa tuli valitusta siitä etten syö lihaa ja uhkailua ravitsemusterapeutin luokse joutumisella. Sanoin meneväni enemmän kuin mielelläni (en todellakaan tiennyt, että sellaisia palveluita saa terveyskeskuksesta), mutta vapaita aikoja ei sitten ollutkaan. Eikä terkkarilla ollut mitään ajatuksia siitä, mitä ruokavaliooni pitäisi lisätä.

Mutta sitten koitti ryhmäneuvola (maaseudun malliin me ja joku muu vauva) ja tapasimme hammashoitajan. Voi sitä ilotulituksen lailla eteen satanutta neuvojen määrää:

1) Maissinaksut on saatanasta. Turhia hiilareita ja vauvan suun hienomotoriikka ei kehity. Tilalle porkkana!

2) Loiskuttamaton nokkamuki (se tupperware mikä kaikilla on) on ehdoton no-no. Menee hampaat pilalle. Laitat sinne mukiin vettä, niin ei haittaa kun lentää pitkin seiniä

3) Tutista eroon ihan viimeistään vuoden iässä

4) Elmex on huono hammastahna, koska siinä on liian vähän fluoria. Ai niin mutta tässä vaiheessa ei tarvitse käyttää hammastahnaa ollenkaan. Ai parabeeniton hammastahna, jossa olisi tarpeeksi fluoria? Jaa-a. En minä niistä tiedä

5) Rusinoita ei saa syöttää, koska ne on täynnä sokeria. Ei mitään väliä että on hedelmän omaa sokeria. Ai että sitä on pilttipurkeissakin? No ollaan otettu täällä sellainen linja että se ei haittaa

Ja sitten piti järjestää erilaisia jugurttipurkkeja ja pastilliaskeja jonoon sen mukaan, että missä on eniten sokeria. Minun jononi meni ihan päin persettä. Tarinan opetus oli, että karkkiaskissa oli vähiten ja rusina-askissa eniten. Kaiken maailman maustetut viilit ja jugurtit ja pillimehut oli sitten siinä välimaastossa.

Niin ja parivuotiaana tehdään sitten pikatesti, että onko kariesbakteeri tarttunut vanhemmilta tai muilta vauvan tuttia tai lusikkaa mahdollisesti nuolevilta hoitajilta. Itsellä ei ole tapana, mutta en ole aivan varma siitä, muistavatko kaikki muut asianosaiset tämän. Enkä edes uskalla ajatella, mitä tapahtuu jos se hirviöbakteeri löytyy. Järjestääkö ne neuvolassa jälki-istuntoa huonoille vanhemmille?

Kuva on uhmakasta kapinaa systeemiä vastaan. V syö innoissaan macaron-leivosta. Olen lapsellinen, tiedän sen. Eikä se sitä oikeasti syönyt, maistoi vain.