Sammakkopeli

V sai kaverisynttäreillään maaliskuussa ihan tosi hauskoja lahjoja. Parasta oli päiväkotikavereiden itse valitsemat lahjat ja piirtelemät kortit. Jotenkin niin symppistä, ettei mitään rajaa.

Yksi osuvista lahjoista oli niin ikään päiväkotikaverin tuoma vanha kunnon klassikko, Plaston sammakkopeli. Olin unohtanut koko pelin olemassaolon. Oikeastaan väittäisin, että minun lapsuudessa se oli kirppupeli, mutta olen vanha ja huonomuistinen eli luultavasti ne oli samoja sammakoita jo silloin. Pelissä siis ammutaan pieniä muovisia sammakoita ämpäriin. Kuulostaa helpolta, mutta ei välttämättä ole sitä.

V on tosi kova menemään ja touhuamaan ja siksi on mahtavaa nähdä tyypin istuvan alas ja keskittyvän johonkin tekemiseen vähän pidemmän aikaa. Sammakkopeli on yksi niistä hommista. Aluksi peli oli vaikea ja pelaajalla hermot kireällä sen kanssa. Harjoittelu kuitenkin vahvisti motoriikkaa aika nopsasti ja eilen oli se ilta, kun hävisin sammakkopelissä 3-vuotiaalle. Ihan oikeasti, en edes antanut mitään tasoitusta.

Voitte ehkä kuvitella sen tuuletuksen ja jesssssss-huutojen määrän? Onneksi äitiyden tasoittama meiksikin on jo ihan hyvä häviäjä.

Mutta siis jos joku miettii vaikka 3-vuotissynttärilahjaa, niin tässä yksi hyvä idea.