Sielultaan maalaislapsi

Tällä viikolla olen miettinyt, miten maalla asuminen vaikuttaa lapseen. No ollaan tietty paljon ulkona ja se saa pihalla ryynätessään hyvän vastustuskyvyn (sattumaa tai ei, 2,5 -vuotias lapsi on ollut kerran elämässään yrjötaudissa, eikä muuten sairastanut mitään). Mutta siis kokemusmielessä. Mistä kaikesta lapsi jää paitsi? Ja ennen kaikkea, miten huono äiti tällainen landepaukku on (vakioaihe, tietenkin. Asui sitten maalla tai kaupungissa tai lähiössä)?

Kaikki alkoi oikeastaan siitä, kun päiväkodissa yhtenä iltapäivänä V:n päiväkotikaveri kärtti äidiltään pääsyä puistoon ja hänelle luvattiin moinen ilo. V alkoi tietty kanssa vinkua puistoon. Joo keinumaan. Joo liukumäkeen. Mistä se edes tiesi, mikä on puisto ja mitä siellä tapahtuu? Sanoin sille että nyt ei mennä puistoon, vaan lenkitetään koirat ja haravoidaan. Ilme oli tietenkin näkemisen arvoinen.

Syyllisyys alkoi heti nakertaa – minun lapseni ei pääse iltaisin puistoon, kirjastoon tai muskariin. Hommaa on kotona ihan riittämiin, enkä jaksa lähteä enää kiikuttamaan sitä iltaruoan jälkeen uudelleen kaupunkiin. Toisaalta 2,5 -vuotias osaa tuoda pyytäessä yleisimmät työkalut, tietää missä vilja kasvaa, mistä maito tulee ja miten kasvimaata hoidetaan. Ja ulkoilisi mieluiten kelin niin salliessa nakkena kumpparit jalassa. Tästä muuten jouduttiin vähän keskustelemaan päiväkodin alkaessa.

Asiaa täytyy tietty miettiä uudemman kerran sitten, kun V on vanhempi ja tarvitsee jonkun oikean harrastuksen. Minusta 2,5 -vuotiaalle riittää päiväkotipäivän jälkeen kävely metsässä, hiekkalaatikko ja lehtien kärrääminen pellolle. Ja silti on vähän huono omatunto.

Oman lapsuuteni vietin lähiöhenkisessä ratkaisussa. Oli luontoa ja rauhallista ja matkaa jonkun sortin keskustaan, mutta ruokakauppa lähellä ja katuvalot. Ja jotain harrastuksiakin. Kuusi vuotta maalla asuneena lande-elämä osaa edelleen yllättää. Talven totaalinen pimeys ja vaikka se, ettei lasta voi laittaa (potku)pyöräilemään kapealle mutkaiselle hiekkatielle, jossa lähes jokainen auto yrittää tehdä rallin maailmanennätystä.

Mutta kyllä minä täällä viihdyn. Toivottavasti lapsenikin. Tänään muuten lähdettiin aamulenkillä lähimmän koulun pihaan leikkimään. Koirat puomiin kiinni ja V liukumäkeen ja keinumaan. Ihan hävetti, miten innoissaan se oli.