Sininen ja pinkki

Selasin aamulla hajamielisenä sanomalehden välissä tullutta mainosliitettä. Ajankohtaisia vaatteita lasten syysulkoiluun. Sininen ja pinkki, sininen ja pinkki, sininen ja pinkki. Eivätkö vaatevalmistajat oikeasti parempaan pysty, vai ostavatko kuluttajat ainoastaan sinistä ja pinkkiä? Onko se jotenkin automaattista – pojalle sininen ja tytölle pinkki. Ihan kuin maailmasta olisivat värit loppuneet.

Työmatkalla mietin meillä viime keväänä kyläilleen henkilön spontaania reaktiota keltaisessa haalarissa, oransseissa kuriksissa ja pipossa ulkoilleeseen V:hen. Noissa vaatteissa ei sitten voi päiväkotiin mennä.

Tottahan se on, päiväkodin pihalla sininen ja pinkki ovat yliedustettuina. Tekeekö seura kaltaisekseen vai valitsevatko vanhemmat tietoisesti turvalliset värit? Ei sitten kiusata siellä päiväkodissa. Eikö ensi keväänä omakaan lapseni suostu pukeutumaan kuin siniseen?

Minusta tämä on vähän pönttöä. Maailman on täynnä värejä ja sitten meillä on vaan nämä sininen ja pinkki.

Kaleva muuten kirjoitti kesällä lastenvaatteiden väreistä ja niiden historiasta oivaltavasti.

Miten teillä, onko siirrytty siniseen ja pinkkiin? Erityisesti kiinnostaa vähän isompien lasten suhtautuminen vaatteiden väreihin, sen ikäisten jotka jo mahdollisesti valitsevat itse vaatteitaan. Eikö päiväkodin sisäpiiriin pääse oranssissa tai limen värisessä haalarissa?

Ja tämä nyt siis vähän kärjistetysti. Tiedän, että useammalta merkiltä löytyy ulkovaatetta kaikissa mahdollisissa väreissä. Ihan vaikkapa Reimalta, jonka väriskaala on ilahduttavan laaja.